Kilopoliisit ja tekopyhät huolestujat

Mediassa, blogeissa ja keskustelupalstoilla ollaan nyt viimeiset vuodet oltu kovasti huolissaan ylipainosta. Siitä millaisia terveysriskejä se aiheuttaa ja millaisia kustannuksia siitä yhteiskunnalle koituu. (Vai koituuko edes, täältä lisätietoa.)

Kukka Laakso kirjoittaa täällä :

”Mutta, nyt olen seurannut useamman vuoden vartalo- ja hyvinvointi-ilmiöitä. Puheissa ja kirjoituksissa tuntuu toistuvan usein se, miten ”huolissaan” monet ovat toisten ihmisten ulkonäöstä. Oletteko huomanneet? Yllättävän usein tulee vastaan tämän tapaisia lausuntoja:

”me oltiin uimahallissa / rannalla / ravintolassa / kauppareissulla ja katseltiin siellä miten kauhean paksuja ja huonokuntoisia ihmiset ovat. He söivät kauhean epäterveellisesti ja olivat lihavia. Voi kamala. Kyllä me ollaan porukalla huolissaan.”

Kysymys: Miten kukaan voi omia oikeuden olla toisten yläpuolella, pelkästään ulkonäön tai ostoskorin perusteella? Hämmästellä, ”huolestua” ja arvostella toisen tekemisiä ja tapaa elää.

Eli, vaikka aiemmin ajattelin että ketään ei kiinnosta, niin nyt näyttää siltä, että jotakuta kuitenkin kiinnostaa. Jokaisella rannalla on ilmeisesti aina se oma painonvartija, joka tulee uintireissun jälkeen internettiin päivittelemään, mitä oikein näki.”

Olen Kukan kanssa samaa mieltä ja huvittuneena itsekin seurannut ilmiötä. Vaikea uskoa, että huolestujia oikeasti voisi kiinnostaa ventovieraiden ihmisten terveys tai muutkaan asiat noin paljon. Tai jos kiinnostaa, täytyy omien murheiden olla aika olemattomia. Sen sijaan huolestuminen on mitä näppärin tapa tuoda esille omaa erinomaisuuttaan elintapojen suhteen.

Oman erinomaisuuden esilletuomisessa ei sinänsä ole mitään pahaa, koska kukapa kissan hännän nostaisi, ellei kissa itse. Koko sosiaalinen media perustuu sille, että halutaan antaa hyvä kuva itsestä.

Ongelma on se, jos omaa erinomaisuutta korostetaan osoittelemalla toisten ihmisten vikoja. Mitä enemmän osoitellaan toisten ihmisten vikoja, sitä enemmän lisääntyy arvostelluksi tulemisen pelko, joka on tehokas lamauttamaan ihmiset kotisohville. Ylipainoiset eivät uskalla lähteä liikuntapaikoille, koska pelkäävät, että siellä on varmasti joku kilopoliisi kyttäämässä ”tursotuksia” tai  ”jenkkakahvoja”. Ja niin siellä todennäköisesti onkin.

Huolestumisen ja jeesustelun lisäksi syyllistytään myös silkkaan bodyshamingiin, kun käytetään ylipainoisten ruumiinosista hassunhauskoja ilmaisuja aina miestisseistä tynnyrivatsoihin.

Asiaa voidaan korjata sparraamalla ylipainoisten itsetuntoa. https://heftytraining.wordpress.com/2015/06/30/liikuntapaikkojen-kehtaajanaiset/ . Mutta kyllä kilopoliisien ja painojeesustelijoidenkin pitäisi katsoa peiliin ja miettiä, onko siitä omasta toiminnasta muille oikeasti mitään hyötyä vai pikemminkin haittaa.

Häpeäntunne ei kannusta ketään, se lamauttaa mutta se taitaa ollakin huolestujien tiedostamaton tarkoitus. Koska jos kaikki ylipainoiset laihtuisivat, mistä kilopoliisit sitten voisivat tuntea paremmuutta?

IMG_1373

Advertisements

8 thoughts on “Kilopoliisit ja tekopyhät huolestujat

  1. Olin lauantaina rannalla, ja vieressäni istui normaalipainoisten naisten porukka. Joivat siinä kaljaa ja lonkeroa, popsivat sipsejä ja alkoivat suureen ääneen päivitellä miten pahaa tekee katsoa kun läskit perheet käyvät ruokakaupassa ja ostavat kärryllisen ruokaa. Tai kuinka oma ruokahalu katoaa heti, kun pitää katsoa läskin ihmisen syömistä. Pitkään ei voinut kuunnella. Poistuin paikalta liikakiloineni ja miniporkkanoini pilaamasta keijukaisten päivää, maisemaa ja sipsienhimoa.

  2. Erinomainen kirjoitus, kiitos. Itse ylipainoisena, mutta hyvän itsetunnon omaavana ihmettelen myös sitä että kuinka paljon painoarvoa annamme muiden hurskaille puheille. Mutta se lienee ihan toinen aihe. Minulle on ihan sama mitä muut ajattelevat rannalla tai kuntosalilla olemisestani.

    • Hyvä pointti. Sama homma on itselläni, mulla on hyvä itsetunto, enkä anna minkään kyräilyn tai hurskastelun estää itseäni esim. menemästä salille tai minnekään muuallekaan. Mutta monilla ei ole niin hyvä itsetunto, eikä voi olettaakaan, että kaikilla pitäisi tai edes voisi olla.

      Kirjoitin postauksessa https://heftytraining.wordpress.com/2015/06/30/liikuntapaikkojen-kehtaajanaiset/ muutamia keinoja miten voi olla antamatta painoarvoa muiden arvostelulle. Mutta silti ei voida musta lähteä siitä, että vain arvostelun kohteen pitäisi aina muuttua, kyllä arvostelijoidenkin pitää oppia tunnistamaan omat huonot asenteensa ja opetella muuttamaan niitä.

      Tästä todellakin riittäisi kirjoitettavaa enemmänkin, on niin moniulotteinen aihe.

  3. Tälle ilmiölle on lontoonkielessä loistava ja mielestäni oikein kuvaava termi, nimittäin ”concern trolling”. 😛 Tekstisi kanssa en voisi olla enempää samaa mieltä!

  4. Lähipiirissä satunnaisten ohikulkijoiden ulkomuodon kauhistelu tuntuu olevan joidenkin omaakin painoaan ja ulkomuotoaan murehtivien heiniä. Enimmän aikaa siis murehditaan omia vatsamakkaroita ja voivotellaan mitä vaatteita kehtaa käyttää tai mihin mennä kun ollaan niin ”lihavassa kunnossa”, ja sitten välillä kun nähdään joku huomattavan lihava niin jälkeenpäin kuiskaillaan että voi kauheeta. Käytöstapoja siis sentään on, ettei asianomaisen kuullen aleta mesoamaan.

    Netissä kyllä tulee vastaan myös täysin fitness-elämäntapaan hurahtaneita, jotka selvästi paheksuvat muiden ns. huonompia elämäntapoja. Tuttujen kohdalla tuntuu kuitenkin olevan niin, että muiden kauhistelulla ehkä haetaan jotain lohtua että kai minäkin kehtaan näyttäytyä täällä kun tuo kehtaa. On se silti minusta aika ikävä tapa hakea vahvistusta, ja en oikein usko että se auttaa tulemaan sinuiksi itsensä kanssa.

    Jännä muuten että painoon liitetään niin paljon häpeää. En muista koskaan kuulleeni yhdenkään tupakoitsijan, edes lopettamista yrittäneen, puhuvan millainen korsteeni joku toinen on. Puhumattakaan siitä, että joku väittäisi huolestuneensa nähtyään kauppareissulla lukuisia sauhuttelijoita. Toki tupakointia paheksutaan ja tietynlaista huolipuhetta esiintyy. Se kuitenkin pysyy paremmin yhteiskunnallisella tasolla, tai sitten murehditaan jonkun oikeasti läheisen ihmisen tilannetta. Mahtaako kukaan ulkona liikkuessaan panna merkille, että voi kamala kun tuo ihminen polttaa, ja tuo ja tuokin….

    • Joo, tuo vertaus tupakoitsijoihin on kiinnostava ja olen ihmetellyt samaa itsekin. Tupakointi ja ylipaino ovat terveysriskejä kumpikin mutta niihin suhtaudutaan täysin eri tavalla. Ei kukaan tule internettiin päivittelemään, että taas näin niitä kauheita sauhuttelijoita tuolla kaupungilla. Tätä pitää kyllä pohtia jossain postauksessa enemmänkin. Kiitos ajatuksia herättävästä kommentista!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s