Mikä katkaisi kamelin selän?

Mikä on staattisempaa puuhaa kuin istumatyö? Imetys. Riippuu hirveästi vauvasta, kuinka pitkiä aikoja rinnalla viihdytään. Jotkut ottavat 5 minuutin huikat ja jotkut, kuten oma vauvani, ovat slow food ihmisiä. Kun rinnalle mennään, siinä ollaan vähintään 30 minuuttia kerrallaan ja äidin pitää olla täysin liikkumatta.

Ensimmäiset 4 kuukautta rinnalla oltiin kaikki hereilläoloaika ja osa uniajastakin, eli yli puolet vuorokaudesta. Välillä oli vaikeaa päästä edes vessaan tai suihkuun. Puhumattakaan siitä, että selkää olisi ehtinyt jumppamaan tai venyttelemään. Päiväunet vauva on suostunut nukkumaan vain liikkuvassa vaunussa. Siksi täällä on viimeiset puoli vuotta postattu lähes pelkästään ulkoilukuvia. Vaunulenkeistä ei kuitenkaan ole ollut selälle kuin hetkellistä apua.

Kun aloitimme kiinteät 4kk iässä, tilanne vähän helpottui mutta selkä oli neljässä kuukaudessa ehtinyt jo mennä niin huonoksi, että kivusta oli tullut kroonista. Kroonistuneiden selkävaivojen kanssa ei pidä mennä repimään isoja painoja tai kahvakuulia salille, vaan ensin tarvitaan kuntouttavaa selkäjumppaa.

Mutta tämäkin on haastavaa toteuttaa vauvan kanssa joka haluaa olla 24/7 sylissä tai rinnalla. Ne pienet vapaahetket, joita olen saanut mieheltäni tai vanhemmiltani hoitoavun muodossa, olen käyttänyt pääasiassa töiden tekoon. Ensimmäisessä työpalaverissa olin jo muutama viikko synnytyksen jälkeen. Sellaista on yrittäjän elämä.

Verrattuna istumatyöhön, jossa voi vaihdella asentoa vaikka minuutin välein, imetys on staattisinta mahdollista puuhaa. Toki on äitejä, jotka imettävät vaikka juostessaan, itse en kuulu heihin. Meillä imetyksen pitää tapahtua rauhallisessa ja virikkeettömässä tilassa, muuten touhusta ei tule mitään.

Ensimmäistä lastani osittaisimetin 4 kuukautta ja koin tuon ajan ja määrän liian vähäiseksi. Imetyksen terveyshyödyt lapselle ovat niin isot, että tällä kertaa päätin, että panostan imetykseen enemmän, kuin ensimmäisellä kerralla, imetän vähintään 6kk, mielellään paljon pidempäänkin ja siitä ensimmäiset 4kk valtaosin pelkkää rintamaitoa. Ja kun jotain päätän, sen teen vaikka hampaat irvessä ja kivusta itkua vääntäen. Ja niinhän siinä juuri kävi.

Joillekin imetys on kuin leikkiä ja laulua vain, itse en kuulu niihin ihmisiin. Viimeiset puoli vuotta on imetyksen suhteen ollut erittäin sitovaa ja haastavaa aikaa. En ihmettele yhtään, että niin moni heittää hanskat suosiolla tiskiin ja syöttää pelkkää korviketta. Imetyksen tukeminen ei myöskään, ainakaan Helsingissä, kuulu julkisiin palveluihin. Apua ja tukea on saatavissa lähinnä vain Imetyksen tuki yhdistykseltä. Mutta sielläkin avuntarvitsijoita on tuhansia.

Oman perheen tuki olisi oleellista mutta sellainen, joka ei ole koskaa imettänyt, ei välttämättä ihan ymmärrä, mikä tässä voi niin haastavaa olla. Häkellyttävää on myös se, miten harva ymmärtää äidinmaidon ylivoimaisuuden vauvan ravintona. Moni ihan aidosti luulee, että korvike ajaa saman asian ja että ponnistelu asian eteen, on vain fanaattisten imetysuskovaisten juttu.

Tässä sitä siis ollaan, selkä paskana ja niskat jumissa. Keltään et tule ponnisteluistasi mitään kiitosta koskaan saamaan, mutta tiedät ainakin itse yrittäneesi parhaasi asian eteen.

Eilen tehtiin miehen kanssa 12km kävely- ja juoksulenkki, selkä ei tykännyt, vaikka uudet juoksurattaat rullasivatkin sulavasti. Särkylääkettä vaan naamaan, jotta pystytään taas jäkittämään paikallaan maitobaarina toimien, koska mikään muu ei huutoon auta.

Ja sitten kun vauva irroittaa otteensa, kun on saanut mahansä täyteen, hymyilee äidille hellyttävästi ja sanoo ”hee”, ajattelen, että ehkä tämä sittenkin on kaiken sen vaivan ja tuskan arvoista.

2014-10-22-3505

 

 

Välineurheilua

Ostettiin tämmöinen urheilukärry. Tämän voi laittaa fillarin perään ja tän kanssa voi myös juosta. Eilen kokeilin vähän hölkätä tän kanssa ja hyvin rullasi! (Ps. Tämä ei ole mainos, vaunua ei ole saatu blogiyhteistyönä.)

IMG_0680

 

Tavaratilaan mahtuu isokin kassi.IMG_0683

Vaunun sisälle saa riippukeinumaisen vauvaistuimen jossa 1-10kk ikäinen voi nukkua.IMG_0678

Etupyörän tilalle voi vaihtaa fillariin kiinnitettävän aisan tai kääntyvän pienen etupyörän kaupoissa pyörimistä varten. Iso etupyörä on juoksua varten. Vaunussa on kaksi kantta, alimman ikkuna on verkkoa ja päällimmäinen ikkuna on muovia. Sen voi pitää päällä kun tuulee kovaa tai sataa.IMG_0677

Lenkeillä tuli räpsittyä myös keväisiä kuvia.

IMG_0696 IMG_0688 IMG_0722 IMG_0720 IMG_0707 IMG_0752 IMG_0749 IMG_0732

Älä rakasta vartaloasi

MindBodyGreen -sivustolla oli mielenkiintoinen näkökulma: http://www.mindbodygreen.com/0-17817/why-the-positive-body-image-movement-is-bad-for-women.html

Jutun ajatus oli se, että mietimme liikaa vartalon ulkonäköä, myös silloin, kun rakastamme runsaita muotojamme. Tavallaan ymmärrän kirjoittajan pointin. On ihan yhtä narsistista, jos lihava ihminen hokee peilin edessä ”rakastan vartaloani” kuin jos hoikka tai lihaksikas hokee samaa.

Jutun mukaan olisi syytä päästä kokonaan irti vartalon ulkomuotoon keskittyvästä ajatuksesta ja keskittyä sen sijaan elintapoihin.

Periaatteessa olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Heftytrainingin ideologian mukaan kehon oloa ja kuntoa ei määritä peili, vaaka tai mittanauha, vaan kropan suorituskyky. Jokainen määrittää itse millaisen suorituskyvyn haluaa ja tarvitsee.

Toinen haluaa sellaisen suorituskyvyn, että pystyy juoksemaan maratonin, toiselle riittää, että pystyy juoksemaan bussiin. Oleellista on, että ihminen on itse tyytyväinen kroppansa toimintakyvyn tasoon.

Se, mitä jutussa en allekirjoita, on oletus siitä, että jokainen haluaa elää pitkään ja terveellisesti, syöden kohtuudella. Mitä jos haluaakin elää elämänsä herkutellen ja ottaa sen riskin, että mahdollisesti kuolee jo 65-vuotiaana, eikä vasta 90-vuotiaana?

Tai jos haluaa polttaa tupakkaa, vaikka tietää, että on riski saada keuhkosyöpä. Tai ruskettaa ihoaan, vaikka tietää, että siinä on riski saada ihosyöpä. Jos ihminen on itse tyytyväinen terveytensä tasoon, se riittää. Kenenkään ei tarvitse elintavoillaan miellyttää terveyskeskuksen lääkäriä tai muita veronmaksajia.

Heftytrainingin anarkiassa on pohjimmiltaa kyse itsemääräämisoikeudesta. On hyvä, että lääkärit ja media jakavat tietoa terveysriskeistä mutta on yksilön oma valinta, mitä sillä tiedolla tekee.

Mitä otsikkoon tulee, minulle on oikeastaan se ja sama rakastaako ihminen mitä kohtaa itsessään, ulkokuorta, sisintä vai kenties kumpaakin. Itse en pidä vartalon ulkomuotoa niin oleellisena asiana elämässäni mutta ei minua toisaalta haittaakaan, jos joku toinen pitää.

Otsikon tarkoitus oli vain pysäyttää ajattelemaan asiaa. Oikeasti olen sitä mieltä, että kukin tavallaan. Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Live and let live.

Tässä kuvassa mulla oli hyvä meininki. Olin lomalla ja mulla oli hauskaa. Ehkä se näkyi ulospäin enemmän kuin ulkokuori.

IMG_0156