Nyt on venähtänyt pitkäksi taas tämä kirjoitustauko. Mitä meille kuuluu nyt? Vauva ainakin sai nimen ja vaunulenkkiä tuli testattua lumessa. Sitten lumet sulivatkin ja vaunuja on rontattu lätäköissä, loskassa ja sohjossa.
No ei se ole niin kamalaa miltä se kuulostaa. Vaikka loppuvuosi on Helsingissä synkkä ja pimeä, olen yrittänyt lenkeillä silti fiilistellä kauniita auringonlaskuja ja hämärän tulon tunnelmallisuutta.
Kuvissa ollaan seikkailtu Hietsun, Laajasalon ja Pakilan maisemissa.
Ja lenkkien jälkeen maistuu vaikkapa luomulampaasta ja luomupunajuurista tehty borssi.
Ovatko lenkit auttaneet kaamosväsymykseen? Vaikea sanoa, koska yöunet ovat muutenkin silppua vauvan takia. Kirkasvalolamppu jeesaa pimeimpinä päivinä mutta ei se oikeaa auringonvaloa toki voita.
Me vaunulenkkeillään yleensä kolmen kieppeillä iltapäivällä, joka on tähän aikaan vuodesta se hetki, kun aurinko laskee Helsingissä. Jotta synkkä vuodenaika ei tympäisisi niin pahasti, yritän näillä kuvilla todistaa itselleni, että kaunista on ilman luntakin. Kai se vähän auttaa.
Miten sinä taistelet kaamosväsymystä vastaan? Kerro alle kommentteihin tai Heftyn fb-sivuille.
