Vauvaelämää

Vauva syntyi viikko sitten 18.9. ja molemmat voimme mainiosti. Synnytys oli pitkä ja rankka mutta toipuminen on ollut yllättävän nopeaa. Ja ne kuuluisat raskauskilot, niistä valtaosa lähti saman tien, kuten ounastelinkin, joten painonpudotusaiheisia postauksia tuskin on tiedossa jatkossakaan. Mojova turvotus toki on vielä alavatsan alueella, kuten asiaan kuuluu mutta sekin laskee sitten ajallaan.

Mutta se kunto se kunto. Voin kuvitella, että voimatasot ovat romahtaneet. Luultavasti aikalailla nollasta joudun aloittamaan, sitten kun treenaamaan taas pääsen. Nyt aloitellaan vasta varovaisia kävelylenkkejä.

Mutta mitäpä tuosta, kun vieressä tuhisee maailman ihanin käärö. Se on tärkeintä ja siihen keskitytään nyt. Muulle on aikansa sitten myöhemmin.

2014-09-20-3270

Mainokset

Raskauskilot

Mietin muutaman kerran, alanko edes kirjoittamaan tästä aiheesta, koska blogini ei ole painonpudostusaiheinen ja ylipäätäänkin suhtaudun nihkeästi vaakalukeman neuroottiseen kyttäämiseen. Tämän sanottuani, minulla ei ole mitään kenenkään painonpudotusta vastaan, jokaisen tulee tehdä juuri kuten itsestä hyvältä tuntuu mutta oma ideologiani on tarjota painokeskeisen ajattelun ohelle muutakin näkökulmaa.

Fakta on kuitenkin se, että raskausaikana äidin painoa seurataan neuvolan toimesta. Ja syyt sille ovat lääketieteellisiä ja täysin ymmärrettäviä. Lähinnä se, että liian nopea painonnousu voi kertoa esimerkiksi raskausmyrkytyksestä. Se kun oirehtii usein rajuna turvotuksena ja yhtäkkinen iso painonnousu voi kertoa jotain siitä.

Omalle kohdalle ei tuota vitsausta ole onneksi sattunut ja koko raskausajan painonnousuni on ollut tasaista ja normaalia. Neuvolassa ei ole ainakaan kommentoitu mitään, että olisi noussut liikaa tai liian vähän, joten en ole siitä asiasta onneksi joutunut stressaamaan.

Painonnousu on ollut aika samoissa kuin esikoisen kanssa, tosin silloin lähtötilanne oli normaalipainon alarajalla, toisin kuin nyt. Esikoinen olikin kyllä aika kuivan kesän orava syntyessään, että silloin ehkä olis saanut nousta hieman enemmänkin paino. Nyt on tulossa vähän potrempi vauva, mistä olen ihan tyytyväinen koska esikoisen kanssa joutui aluksi vähän stressaamaan sitä, nouseeko vauvan paino tarpeeksi yms. joten nyt en ole siitä niin huolissani.

Esikoisen jälkeen jäi laitokselle muistaakseni reilusti yli puolet tulleista kiloista ja veikkaan, että niin käy nytkin. Tosin raskaudenjälkeiset turvotuksetkin voivat olla arvaamattomia, joten lopullisen tilanteen näkee vasta sitten. Mutta sen asian suhteen en vaivaa hirveästi päätäni.

En tiedä olisiko suhtautumiseni sitten eri, jos raskauskiloja olisi kertynyt kymmeniä kiloja. Semmoiset yli 20kg nousutkin on aika tavallisia vaikkei mitään raskausmyrkytyksiä olisi edes ollut. Panikoisinko jos kiloja olisi tullut 15 tai 25, vaikea sanoa.

Eniten karsastan kuitenkin keltaisen lehdistö suosimaa ”katso kuinka nopeasti hän pääsi vauvakiloistaan” -linjaa. Että tuostakin on pitänyt tehdä joku sankariäitiyden merkki. Raskauskilot ja niiden lähtönopeus on kuitenkin täysin yksilöllinen ja monesta asiasta riippuva juttu.

Oheisessa blogissa löytyy seurattavaa niille, joita kiinnostaa isompien raskauskilomäärien pudotus. Vaikken itse olekaan niin painonpudotusorientoitunut kuin tässä blogissa, voin silti suositella lämpimästi. Bloggaajalla on tosi hyvä asenne ja tarmo päällä.

http://toobigtobeme.fitfashion.fi/2014/09/14/nyt-niita-treenijuttuja/

Itse seuraan blogia enemmänkin sen takia, että kiinnostaa tietää miten treenaaminen pienen vauvan kanssa onnistuu. Itsellä on kuitenkin tarkoitus saada raskautta edeltänyt voima ja kunto takaisin vaikka kiloista en niin piittaakaan. Vertaistuki pienten vauvojen kanssa treenaavista äideistä on mulle enemmän kuin tarpeen.

Luultavasti vien vaan vauvan salille mukanani vaikka miten kieroon joku katsoiskin. Meillä käy nyt mies mun esikoiseni kanssa salilla kahdestaan, kun itse en ole enää voinut mutta odotan kyllä innolla taas meidän koko perheen yhteistreenejä. Sitten meitä on ainakin kolme, jotka voi viedä vauvan salin ulkopuolelle hyssyteltäväksi jos hän alkaa protestoimaan, niin ei häiritä muita treenaajia. Äitiyslomalainen voi myös mennä salille ruuhka-aikojen ulkopuolella.

Mutta maltilla on toki treeniin palattava ja vasta sitten kun ollaan kunnolla toivuttu. Palautumisen voi helposti sössiä sillä, että aloittaa liian aikaisin ja liian kovaa treenaamisen. Sellaiseen hötkyilyyn en aio ryhtyä.

Erästä ”suurta ajattelijaa” mukaillen: treenihän se on mielessä mutta synnytetään nyt ensin.

Kertokaahan alla kommenteissa tai täällä https://www.facebook.com/Heftytraining mitä mieltä olette raskauskiloasioista.

2014-07-12-2480

Just about to POP!

38. raskausviikko alkoi ja se on se viikko kun synnytin esikoiseni ja virallisesti myös ensimmäinen täysiaikainen viikko jolloin vauvan katsotaan olevan valmis, eikä siis keskonen enää. Nyt ollaan siis jännän äärellä.

Pari viikkoa sitten mahatilanne oli tämä:

2014-08-07-3002

Ja nyt mennään vielä muhkeammissa ulottuvuuksissa.

Synnytys on rankkaa puuhaa mutta onneksi on hyvä pohjakunto alla, joten sen suhteen en ole huolissani. Tsemppaan itseäni mm. tällä biisillä:

Viime viikolla mulla oli synttärit ja sitä oltiin miehen ja lapsen kanssa alkuviikosta juhlistamassa Birgitan lohiburgereilla ja Tamminiementien kahvilan antimilla. Kahvilassa miehet lauloivat mulle ja kotona odotti kukkia.

2014-08-25-3179 2014-08-25-3181 2014-08-25-3182 2014-08-25-3186

Loppuviikosta oltiin sitten kaveriporukan kanssa Tony’s delissä ja sen jälkeen pienellä baarikierroksella jossa mäkin jaksoin sinnitellä jopa yli aamu kahden alkoholittoman oluen voimalla. Tony’s delissä syötiin alku ja pääruoka ja jälkkäriks meillä oli tällainen Tiramisu-tyyppinen suklaakakku.

2014-08-30-3223

Blogin päivitys tulee olemaan jonkin aikaa melko epäsäännöllistä. En osaa yhtään arvioida jaksanko kirjoitella mitään tai sitten saatan intoutua taas toden teolla. Treenin toivon kyllä palaavan elämään taas isommin jossain kohtaa mutta nähtäväksi jää kuinka pitkä on toipuminen.

2014-08-30-3216