Merry X-mas!

Kuva

Merry X-mas!

Hauskoja pyhiä ja upeaa Uutta Vuotta! Blogi lomailee pyhät ja palaa taas ensi vuonna asiaan.

Me vietäme joulua kotosalla perheen kesken. Mieheni äiti ja minun vanhemmat mukaanlukien. Hyvin perinteisellä kaavalla mennään. Paitsi kuusi ei ole perinteinen allergian takia, mies osti tuollaisen hienon valkoisen kuusen. Sain mieheltäni myös superihanan joululahjan, kylpyläviikonlopun Pärnussa.

Ruuat ovat perinteistä kinkku & laatikot osastoa, jotka tekivät vanhemmat. Itse tein alkuruuan, joka tänä vuonna oli jouluinen voileipäkakku. Siinä on kerroksittain joululimppua, saaristolaisleipää, rosollia piparjuurella, graavi- ja kylmäsavulohta ja päällä kirjolohen, siian ja muikun mätejä. Tietty paljon smetanaa ym. Vaihtelua tämäkin, koska aika usein olemme syöneet blinejä mätitäytteillä.

Jälkkäriksi tein luumupehmistä ja poika oli mieheni kanssa tehnyt torttuja ja pipareita. Juustolautanen oli vielä iltapaksi tarjolla.

Viikonloppuna käytiin pukkeilemassa kummitytölle ja sukulaisten pikkulapsille. Mies eläytyi ja metodinäytteli oivallisesti pukin roolin. Me naurettiin pojan kanssa kippurassa, kun hän meni lopulta pukkipuvussa hömppäämään myös Hesburgerin työntekijöille. Siitä olis pitänyt laittaa Youtubeen joku ”Epic Santa trolling” -video. Paras joulu ikinä!

IMG_0513 2013-12-22-0709 2013-12-22-0719 2013-12-13-0703 2013-12-13-0702 2013-12-13-0701 IMG_0504 IMG_0432

Mainokset

What’s your excuse?

Mistä nyt kohistaan? No näemmä tästä.

Tämän Maria Kangin mielestä on ilmeisesti hyvä idea markkinoida omia personal trainer palveluitaan syyllistämisen keinoin. En tiedä kuinka tehokas ja tuloksellinen keino tuo on, itse en ostaisi häneltä mitään palveluita.

What’s your excuse eli mikä on tekosyysi. Tyhmempää en ole vähään aikaan kuullut. Ihan yhtä hyvin voidaan alkaa kyselemään, että mikä sinun tekosyysi on sille, ettei sinulla ole tohtorin tutkintoa, miljoonaa euroa tililläsi, viittä adoptiolasta tai suihkukonetta.

Eiköhän meillä kaikilla ole ihan omat intressimme, arvostuksenkohteemme ja prioriteettimme. Jos jollain on elämässään tärkeämpiäkin asioita kuin sixpakin hankinta, hyvä niin. Inhoan yli kaiken tuota ajattelua, että joko sinulla on sixpack tai sitten olet herkkuvuorten keskellä mässäilevä sohvaperuna, joka ei tee mitään itsensä eteen. Todellisuudessa valtaosa ihmisistä ei ole kumpaakaan ääripäätä.

Jos jätetään musta-valkoinen ajattelu murrosikäisille ja ymmärretään, että meitä on moneen junaan ja jokainen tekee juuri niinkuin itselle sopii ja hyvältä tuntuu. Liikunnan ei ole pakko olla hampaat irvessä sixpackin hankintaa, se on parhaimmillaan varsin mukavaa puuhaa ja monelle sen ensisijainen funktio on korvien välin hoitaminen eikä ruumiinpalvonta.

Pahimmillaan tuollainen mainonta etäännyttää ihmisiä liikunnasta. Se sohvaperunakin aloittaisi liikkumisen todennäköisemmin, jos liikuntapalvelun mainos ei antaisi noin halveksivaa ja syyllistävää viestiä.

Rohkaisevampaa olisi vaikka katsoa tätä kuvaa ja ajatella, että jos tuokin keski-ikäinen tukevikko tuolla edessä oikealla, kehtaa mennä itseään 20 vuotta nuorempien ja 20 kiloa hoikempien kanssa treenaamaan Crosstrainingia, niin kyllä minäkin voin.

Kuva: Anne Teräväinen http://nyreenataan.blogspot.fi/

Crossfit vai Crosstraining

Kuva

Crossfit vai Crosstraining

Kuva: Anne Teräväinen

Olin http://nyreenataan.blogspot.fi/ Annen ja Elinan järjestämällä Crosstraining -tunnilla Esportilla. Crosstraining on hyvin samansisältöinen treeni kuin mikä tunnetaan paremmin Crossfitinä. Mieheni treenasi joskus vuonna 2010 Crossfitiä ja niistä ajoista lähtien laji on ollut tuttu. Nyt pääsin itse vasta testaamaan tätä sukulaislajia.

Crossfit on siis lisensoitu laji ja sillä nimellä ei saa markkinoida liikuntapalvelua jos ei ole lisenssiä. Sen takia on nyt tullut näitä kaikkia vähän saman nimisiä, samaa hommaa ne periaatteessa on. Tosin Crosstraining voi tarkoittaa mitä tahansa muutakin kuntopiiriharjoittelua ja tuolla nimellä on ollut ihan erisisältöisiäkin treenejä kuin tämä. Esportilla Crosstrainingin sisältö on kuitenkin hyvin sama kuin Crossfitin.

Harjoittelimme etukyykkyä, pystypunnerrusta ja sumomaastavetoa ja voi pojat, että oli tekniikassa korjaamista. Tuossa Annen ottamassa kuvassa teen pystypunnerrusta ja tuo on otettu sen jälkeen, kun ohjaaja korjasi asentoa, ensin otin kuvaan aivan liian leveän asennon. Teimme myös boxille nousuja, burpeeseja ja alkulämppärinä rapukävelyjä sun muuta.

Kyykkyjä tulee selkeästi tehtyä paino liian edessä. Annella oli tuostakin kuvallista todistusaineistoa mutta en viitsi tänne nyt laittaa väärää tekniikkaa esille. Väärän asennon myös huomasi siitä, että etureidet kipeytyivät. Jos asento olisi ollut oikeaoppisesti kantapäillä, olisi voima tullut enemmän pakaroista. Mutta oppia ikä kaikki. Noita vaan täytyisi toistaa hitaasti ja ajatuksella, jotta oikea tekniikka jäisi selkärankaan.

Treeniä myös hieman haittasi yli kuukauden jatkunut kestoflunssa. Sain siis Istanbulin paluumatkalla hirveän flunssan jonka seurauksena ääni meni kokonaan ja yskä on jatkunut siitä asti. Lääkäri puhui Mykoplasman mahdollisuudesta, mikä olisi sangen v-mäistä, koska tuo bakteerin ja viruksen välimuoto voi aiheuttaa suorituskyvyn alenemista jopa vuodeksi. Treenien kannalta todella pirullinen juttu.

Mutta taudista huolimatta kiinnosti mennä testaamaan lajia ja ihan ok sitä jaksoi vaikka olisi ehkä ollut järkevää himmailla vähän enemmän tämän taudin takia. Toisaalta oli ikävä rankempaa treeniä, kun tässä on jo toista kuukautta treenattu Hot Joogan, syvävenyttelyjen ja kävelylenkkien muodossa mutta puolikuntoisena ei kauheasti ole järkeä tuon rankemminkaan treenata. Joten mun esimerkkiä ei kannata tässä seurata ja mennä puolikuntoisena rehkimään, se ei ole kauhean hyvä idea. Muuten kyllä suosittelen lämpimästi Crosstrainingiä, jos tykkää rankasta treenistä.

Näin meitä huijataan

Kuva

Miksi meitä huijataan?

Kesällä oli Hesarissa juttua Pertti Mustajoen kalorilaskelmista: http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1372730501852

Jutussa väitetään, että 15kg:n ylipainon ylläpitäminen vaatii 15000 ylimääräistä kaloria kuukaudessa, eli 500 ylimääräistä kaloria päivässä. Tarkistin kalorilaskurilla Mustajoen väitteen:

172cm 73kg painava 37-vuotias nainen on normaalipainoinen. Kevyttä istumatyötä tehden ja 30min kevyttä liikuntaa päivittäin harrastaen, hänen kulutuksensa on 1776kcal päivässä. Tuon hän siis saa syödä lihomatta ja laihtumatta.

Sama henkilö 15 kilon ylipainossa on 88kg ja samoilla liikuntaspekseillä hän saa syödä 1952kcal päivässä lihomatta ja laihtumatta eli säilyttääksen hankitun ylipainonsa.

1952kcal – 1776kcal = 176kcal/päivä. Eli laskurin mukaan 15kg:n ylipainon ylläpitämiseen pitää syödä 5280 ylimääräistä kaloria kuukaudessa. Heitto Mustajoen väitteeseen verrattuna, on melkein 10 000 kilokaloria kuukaudessa!

Kaikki netistä löytyvät kalolaskurit antavat suunnilleen saman laskelman. Itse käytin THL:n suosittelemaa http://kalorilaskuri.fi/ laskuria. Lähemmäksi Mustajoen lukuja pääsee jos laittaa laskuriin spekseiksi esim. 15 vuotiaan, 210cm pitkän, 110 kiloisen pojan joka harrastaa päivässä tunnin raskasta liikuntaa. Hän joutuisi syömään Mustajoen laskelman mukaisen 500kcal ylimääräistä päivässä pysyäkseen 125 kilossa eli 15kg:n ylipainossa. Mustajoen laskelmat täsmäävät myös isokokoisiin, raskasta ruumiillista työtä kokopäiväisesti tekeviin miehiin.

En tiedä miksi jutun laskelmissa on käytetty Goljatin kokoisen, poikkeuksellisen paljon liikkuvan miehen energiankulutusta, kun aika moni lukija kuvittelee lukujen pätevän tavalliseen keskimittaiseen konttorirottaan. Nuo jutun kuvituksessa käytetyt makkaravuoret eivät olisi olleet ollenkaan niin isoja ja raflaavia, jos laskelmat olisi tehty istumatyötä tekevän keskivertokansalaisen mukaan.

Joko THL:n suosittelema kalorilaskuri laskee eri tavalla kuin Mustajoki tai sitten Hesarin jutussa annetaan tarkoituksella vääristynyt kuva kaloreista ja ylipainosta, en tiedä kummasta kyse mutta jokainen voi itse tarkistaa tuosta kalorilaskurin linkistä samat asiat kuin minäkin.

Jutun varsinainen anti, siis se miksi jotkut lihovat helpommin kuin toiset on tässä: ”Vilkas ja levoton ihminen voi pelkästään istumalla kuluttaa päivässä jopa 700 kaloria enemmän kuin rauhallinen viilipytty.” Läpipaskoja ei siis ole, vaan ne ihmiset jotka eivät liho vaikka söisivät pajon, kuluttavat ylimääräisen energian tiedostamattomalla liikkumisella, esimerkiksi unissaan pyörimällä. Tiedetäänkö tähän syytä, sitä ei juttu kerro. Ja ovatko lihavuuden syyt muutenkaan niin yksioikoisia kuin jutussa annetaan ymmärtää.

Peruskulutukseen vaikuttaa toki myös kehonkoostumus, lihas kuluttaa levossakin enemmän kuin rasva. Näin ollen kalorilaskurit ovat aina vain summittaisia arvioita, samoin Mustajoen laskelmat. Yksittäisten ihmisten erot kulutuksessa ovat huimia jo silloin, kun kehonkoostumusta ei ole huomioitu, kuinka isoja erot olisivatkaan jos rasvaprosenttikin otettaisiin laskelmiin mukaan. Ja mitä muita muuttuvia tekijöitä asiassa on, joita lihavuustutkimus ei vielä edes tiedä.

Koko homma menee pieleen siinä, että ihmisille tarjotaan painonhallintaan liian yleispäteviä neuvoja. Yksinkertaistetaan asiaa joka on hyvin monimutkainen. Samat ohjeet eivät yksinkertaisesti toimi kaikille. Tai toimivat ehkä hetken mutta eivät pysyviin, elinikäisiin tuloksiin asti.

Hesarin juttu kaikessa harhaanjohtavuudessaan on myös syyllistävä. Media on jo pitkään halunnut leimata kaikki ylipainoiset makkaravuorien keskellä mässäileviksi läskikasoiksi jotka kuolevat sydänkohtaukseen viisikymppisenä. Tuo juttu ja etenkin sen kuvitus tuki myyttiä tehokkaasti.

Minun ei siis tarvitsekaan ahtaa kitusiini Hesarin kuvituksen makkara-, liha- ja maissivuoria joka kuukausi ylläpitääkseni ylipainoani, siihen riittää paljon vähemmän. Mutta siitä ei olisi irronnut niin mielenkiintoista lehtijuttua.

Kulinaristin ruokatunnustukset

Kuva

Kulinaristin ruokatunnustukset

Olen tehnyt syntiä. Tänä viikonloppuna erityisesti. Kuolemansynneistä ainakin kahta: himoa ja ylensyöntiä. Paatunut kulinaristi tunnustaa nyt kaiken mutta ei silti aio parantaa tapojaan.

Olen jo monta kertaa aiemminkin tunnustautunut kulinaristiksi. Fine diningia tulee harrastettua niin kotona kuin ravintoloissakin. Lähes joka viikonloppu on nokan edessä jos jonkinlaiset gourmet-herkut. Monen mielestä varmasti menee jo ällöttävän snobbailun puolelle ja joidenkin mielestä tämä on ehkä renessanssihenkistä ylenpalttista nautiskelua. Mutta näillä on menty jo vuosia.

Monet treenibloggaajat postaavat kuvia syömistään terveysruuista; proteiinipirtelöistä, rahkavälipaloista, vihersmoothieista ja muista rasvattomista ja hiilarittomista herkuista. Tässä treeniblogissa sellaiset ovat loistaneet poissaolollaan. Saatan silloin tällöin kunnostautua juomalla palautusjuoman tai syömällä rasvattoman maitorahkan mutta aika satunnaisiksi jäävät. Propsit niille jotka jaksavat kurinalaisella ruokavaliolla. Itse en jaksa. Kyse ei ole itsekurin puutteesta vaan ihan tietoisesta elämäntapavalinnasta.

Tänä viikonloppuna olimme miehen kanssa Porvoossa, rentouduimme Haikon kartanon kylpylässä, söimme Porvoossa Wanhassa Laamannissa, Sinnessä ja Sicapellessä. Kaikkia kolmea paikkaa voin suositella. Laamannissa söimme ankankoipi confitit alkuun (kuva mustalla lautasella) ja pääruuaksi possun sisäfileetä (ylin kuva). Jälkiruuille ja drinkeille menimme Sinneen (juustokuva). Tänään olimme Sicapellessä brunssilla, jonka pääruuan kyyhky meinasi viedä tajun. Jälkkärin piimäpannacotta oli maustettu porkkanasorbetilla ja lakritsimarengilla. Nam!

Wanha Laamanni oli perinteistä puutaloromantiikkaa takkoineen ja kristallikruunuineen. Sinne oli moderni skandinaavityyppinen akvaarioravintola ja Sicapelle intiimi ja tunnelmallinen kellariravintola. Kaikki ihan super mutta Sicapellen brunssi taisi räjäyttää pankin tällä kertaa. Haikon kartanossa söimme kylpylälilluttelujen jälkeen lounasta.

Sitä edellisenä viikonloppuna ruokailottelu tapahtui kotona, kun siipan sisko, serkku ja muuta vierasta oli käymässä. Silloin lauantai-ilta sisälsi tapaksia, pasta carbonaraa, lapseni tekemiä mokkapaloja ja sunnuntaina sushia lounaaksi. Harvassa ovat viikonloput, joihin ruokahifistelyt eivät kuulu.

Tässä viimeisimmät tunnustukset tällä erää, katumusharjoitukset jätän taas väliin. Treenihän nimittäin ei ole minulle koskaan katumusharjoitus vaan yksi hedonistisen nautiskelun aihe lisää.

Tässä vielä kuvia kuluneesta viikonlopusta ja täällä lisää keskustelua https://www.facebook.com/Heftytraining

2013-12-08-06842013-12-07-06752013-12-07-06432013-12-07-06472013-12-07-06682013-12-07-06812013-12-07-0645

Liikunta ja mieliala

Olen tänä syksynä ottanut liikuntakaverikseni teini-ikäisen poikani koska hän alkaa olla jo aikamiehen kokoinen, joten salitreeniäkin voi tietyin rajoittein alkaa tekemään. Rankimmat maksimivoimatreenit jätetään tuleville vuosille joten aerobinen osuus on toistaiseksi vielä isommassa osassa.

Omien treenieni lisäksi olen käynyt pojan kanssa yhteistreeneissä (lenkkiä ja/tai salia) noin kerran viikossa ja tarkoitus saada pojalle myös jonkinlainen saliohjelma kehitettyä. Minähän en siis ole mikään personal trainer, enkä osaa tehdä kellekään sellaisia ohjelmia jolla tavoitellaan merkittäviä tuloksia. Mutta tuollaisen peruskuntotason ohjelman sitä nyt pystyy kehittämään näilläkin tiedoilla ja taidoilla.

Viimeksi kun käytiin taas salilla, poika totesi treenin jälkeen, että äiti on aina pinna kireällä kun mennään salille mutta hyvällä tuulella kun tullaan sieltä pois. Kummasti se mieliala aina muuttuu treenin aikana. Vaikka kuinka ärsyttäisi kiireisen työpäivän jälkeen, ei vielä ikinä ole käynyt niin, että pinna olisi kireällä vielä treenin jälkeenkin.

Lähestulkoon mistä tahansa linkistä ja lähteestä löytyy samat asiat liikunnan ja mielenterveyden yhteydestä:  http://www.hel.fi/hki/terke/fi/itsehoito/mielenterveys ja http://www.vahvistamo.fi/vahvistamo/hyvinvointi/liikunta Tosin liikunnan ja endorfiinien yhteydestä kiistellään: http://fi.wikipedia.org/wiki/Endorfiini Oli endorfiineillä vaikutusta tai ei, aika moni silti havaitsee itsessää liikunnan tuoman hyvänolontunteen

Niin kauan kun liikunnasta ei tule pakkomiellettä tai addiktiota, eikä ajeta itseä ylikuntoon, on liikunnan positiiviset vaikutukset mielialaan ja mielenterveyteen aikalailla ilmiselvät. Terveydenhuollon pitäisi iänikuisen laihdutuspuheen sijaan keskittyä kannustamaan ihmisiä liikkumaan. Painokeskeinen terveyspuhe ja laihduttamiseen painostaminen stressaa ihmisiä, stressi johtaa tutkitusti suurempaan ylipainoon ja stressi yhdistettynä ylipainosta syyllistymiseen pahentaa ihmisten mielenterveysongelmia entisestään.

Asiaa pitäisi lähestyä kannustamalla ihmisiä liikkumaan enemmän. Liikunta auttaa sekä henkiseen että fyysiseen hyvinvointiin ja nämä kaksi asiaa tukevat toisiaan. Liikunnan lisäksi uni ja lepo ovat oleellisia. Kun lepo ja liikunta ovat kohdillaan, moni muukin asia loksahtaa helpommin paikoilleen.

Eipä sillä, liikunnallisten ihmistenkin joukosta löytyy paljon henkisten ongelmien kanssa kamppailevia ihmisiä. Joidenkin urheilulajien parissa esimerkiksi syömishäiriöt ovat yleisiä. Sikäli liikuntakaan ei ole mikään kaikkien ongelmien ratkaisu ja avain ikuiseen onneen. Pidän liikuntaa silti nukkumisen ohella parhaimpana itseapukeinona mitä ihminen voi henkisen ja fyysisen hyvinvointinsa eteen tehdä.

2012-11-28-0564

Treenin jälkeen irtoaa hymy herkemmin.

https://www.facebook.com/Heftytraining

Miksi en laihduta

Tässä tuli Lapin reissua ja kaikkea muuta puuhaa väliin, että melkein unohtunut tämä toivepostaus. Nyt vihdoin ja viimein sain tämänkin aikaiseksi. Ihan alkuun disclaimerina se, että en missään nimessä vastusta laihduttamista ja jos terveydelliset syyt sitä vaatisivat, laihduttaisin itsekin varmasti heti. Ja toinen disclaimer, nämä ovat henkilökohtaisia mielipiteitäni, eivät terveysalan ammattilaisen suosituksia. En suosittele tai tyrkytä kellekään mitään elämäntapaa mutta kun kerta kysyttiin, niin kerron omat näkemykseni. Mutta nyt niihin syihin.

1. Sille ei ole tällä hetkellä terveydellistä perustetta

Perusterveelle, liikunnalliselle ja hyväkuntoiselle ihmiselle, jolla ei ole ongelmia verenpaineen, kolesterolin, sokeriarvojen tai minkään muunkaan terveysasian kanssa, lievä ylipaino ei ole riski. Olen ollut muutama vuosi sitten lyhyen aikaa myös lihava eli merkittävästi ylipainoinen ja siitä olen laihduttanut nykyiseen painooni. Riskit sydän- ja verisuonitauteihin, 2.tyypin diabetekseen tai metaboliseen oireyhtymään pienenivät huomattavasti.

2. Liikunta ilman laihdutusta antaa jo riittävät terveyshyödyt

Lihaskuntoni ja aerobinen kuntoni ovat molemmat testatusti hyviä, jotkut osa-alueet jopa erinomaisia. Lihasmassaa on kehonkoostumusmittausten mukaan runsaasti. Terveysriskeiltä on vältytty pelkällä liikunnalla, ilman laihdutusta; liikunnalla on niin suuri vaikutus terveyteen. Tämän takia pitäisikin puhua liikkumattomuusepidemiasta lihavuusepidemian sijaan. Sairauksia aiheuttaa epäterveellisen ravinnon lisäksi nimenomaan liikkumattomuus, ei paino itsessään.

3. BMI on huono mittari ja rasvan sijainnilla on merkitystä

Painoindeksi ei ota huomioon kehonkoostumusta. On aivan eri asia olla esim. BMI 29:ssä jos lihasmassaa on paljon, kuin että sitä olisi vähemmän. Rasvan sijainnilla on myös merkitystä. Ihonalainen rasva ei ole terveydelle haitallista vaan vaarallisinta on sisäelimiin ja erityisesti maksaan kertynyt viskeraalirasva. Sisäelinten ympärille kertynyt rasva aiheuttaa metabolista oireyhtymää joka näkyy mm. verenpaineessa, kolesteroliarvoissa tai sokeriarvoissa niiden kohoamisena. Maksa-arvot ovat 2-3 kertaiset niillä joilla on rasvamaksa. Säännölliset verikokeet ja verenpaineen mittaukset kertovat terveydestä enemmän, kuin pelkkä painoindeksi.

4. Geenit, eli lihomisalttius on taannut lajinsäilymisen

Useita kertoja laihduttaneelle painon pitäminen tavoitepainossa on erittäin vaikeaa koska keho pyrkii aina palaamaan siihen korkeimpaan saavutettuun painoon ja mielellään sen yli. Tämä on ollut lajinsäilymisen kannalta välttämätöntä. Lihomisalttius on geenijäänne niiltä esi-isiltä, jotka ovat selviytyneet elossa katovuosista. Siksi me länsimaiset olemme ylipainoisia, maailma on muuttunut mutta geenimme ovat jääneet kivikaudelle.

5. Laihdutuskuurit lihottavat

Pysyvän painonhallinan kannalta on järkevämpää keskittyä siihen, että ei liho. Jos on ollut merkittävän ylipainoinen, on huomattavasti vaikeampaa pudottaa normaalipainoon ja pysyä siinä, kuin laihduttaa lievään ylipainoon ja pysyä siinä. Painon stabilisointi lievään ylipainoon on terveyden kannalta parempi, kuin yrittää rykiä se väkisin normaalipainoon ja joutua sen takia ehkä taas uuteen jojotuskierteeseen ja sitä kautta lihomiseen. Laihdutuskuuri ei ole sama asia, kuin pysyvä elämäntapamuutos tai elinikäinen painonhallinta. Kuurilla on alku ja loppu ja sen lopun jälkeen palataan yleensä vanhoihin tapoihin, jolloin lihotaan kaikki takaisin korkojen kera. Näin käy 80%:lle laihduttaneista.

6. Jojoilu ja kitudieetit heikentävät kehonkoostumusta

Joka kerta, kun ihminen laihtuu, hän menettää sekä rasva- että lihasmassaa. Lihoessa taas nimenomaan rasvamassa lisääntyy. Näin ollen jokainen laihdutuskerta, etenkin jos se ei sisällä raskasta lihastreeniä, heikentää kehonkoostumusta. Laihdutustavalla on merkitystä: liikunnalla laihduttamalla kilot lähtevät huomattavasti hitaammin, kuin syödystä energiasta tinkimällä mutta laihdutetut kilot pysyvät varmemmin poissa. Liikunta ja etenkin raskas lihaskuntotreeni on paras tapa hallita painoaan niin, että kehonkoostumus pysyy hyvänä. Tosin liikunnan pitää silloin jäädä elämään pysyvästi.

7. Painonhallintaa, ei laihdutusta

Pudotettu paino hiipii hyvin herkästi vanhoihin, korkeampiin lukemiin, jos ei harjoita pitkäjännitteistä painonhallintaa. Painonhallinnassa korjausliikettä ja tasapainoilua ruuan ja liikunnan suhteen tehdään jatkuvasti. Painonhallintaa ei ole se, että pudotetaan kiloja ja saadaan ne pian taas korkojen kera takaisin. Elämäntapamuutosten, niin ruuan kuin liikunnankin suhteen tulee olla pysyviä, muuten ne ovat pelkkää ajanhukkaa. Jos en aio pätkäpaastota tai karpata lopun elämääni, on turha aloittaa sellaista ollenkaan.

8. Kulinaristinen elämäntapa kärsii

Jos haluaa laihtua, pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa. Silloin pitää karsia jostain. Minä en ole muutamaan vuoteen lihonut, enkä laihtunut (hormonaalisista ym. syistä johtuvia nesteheilahteluja ei lasketa tähän) eli kulutan tasan sen minkä syön. Lievästi ylipainoinen ei liho, vaikka saisi hieman enemmän kaloreita kuin normaalipainoinen, suuremman kehon liikutteluun kun kuluu enemmän energiaa. Tämä antaa enemmän pelivaraa kulinaristisen elämäntavan harjoittamiselle ja sekös sopii hedonistille.

Tässäpä näitä syitä nyt sitten olikin. Kuten sanottu, tällä hetkellä en laihduta mutta jos tulisi terveydellistä syytä, laihduttaisin varmasti. Voisin myös laihduttaa sellaisesta syystä, että innostuisin jostain liikuntalajista, jossa alhaisemmasta painosta on hyötyä. Esimerkiksi maratonjuoksu voisi olla sellainen, että paino lähtisi helposti laskuun ja alhaisempi paino olisi lajin kannalta myös funktionaalista. Pelkkien ulkonäkösyiden takia en laihduta.

Tosin en myöskään arvostele heitä jotka laihduttavat ulkonäkösyistä tai niitä jotka pätkäpaastoavat tai jojolaihduttavat, kukin tavallaan. Enkä myöskään syyllistä heitä, jotka eivät terveysongelmistaan huolimatta laihduta. Uskon yksilönvapauteen. Ihminen itse päättää, millaisia riskejä ottaa oman elämänsä ja terveytensä suhteen, kunhan sillä ei vahingoita ketään muuta. Jos ei vahingoita, ei kellään ole nokan koputtamista toisten elämäntapavalintoihin.

IMG_0124

Tässä se hedonisti vaan nautiskelee eikä laihduta. Kuva: Kari Nieminen

Kommentoi alle ja tykkäile tänne: https://www.facebook.com/Heftytraining