Kannelmäen uusi Ladyline

Piti mennä testaamaan kun Citydealissä oli tarjous ja yllätyin positiivisesti. Tämä ei ole mikään maksettu mainos vaan ihan itse maksoin Citydeal-korttini joten arvio on täysin puolueeton.

Iloinen yllätys tuli siitä, että tällä salilla, toisin kuin aiemmilla käymilläni Ladylineillä oli painonnostopaikka ja Smith! Tuolla siis voi tehdä voimatreeniä. Painoja ei tainnut kyllä, hyvä jos sataan kiloon asti oli. Mutta ne riittävät varmasti 99%:lle Ladylinen asiakaskunnasta. Voimailu kun on aika marginaalista puuhaa valitettavasti edelleenkin naisten keskuudessa.

Salilla oli myös Hot-huone missä Hot Joogat, Pilatekset ja venyttelyt. Plussaa tuokin. Pitää tutustua vielä tarkemmin mitä sieltä löytyykään ja raportoin niistä sitten. Ainakin hierovia tuoleja siellä oli.

Plussaa itselleni oli myös se, että olin ainoa kuka osoitti minkäänlaista kiinnostusta painopaikkaa kohtaan, joten sain tehdä ihan rauhassa. Eikä siinä mitään vaikka osoittaisikin, kyllä sopu sijaa antaa. Tosin sekasaleilla voi olla haastavaa välillä päästä penkkaamaan tai tekemään maastavetoa. No tästä ihan oma postauksensa vielä. Käytöstavoista salilla siis.

Kävin salin lisäksi siellä testaamassa Pilatesta ja hot-venyttelyä, tarkoitus testata myös muita ryhmäliikuntatunteja, joten niistä sitten raporttia tulossa myöhemmin.

Kuva Sami Kero / HS

https://www.facebook.com/Heftytraining

Uni ja lepo

Unen ja levon merkitys treenaamisen ja muunkin elämän kannalta on ilmeinen. Moni varmasti tietää, että lihas kasvaa nimenomaan levossa. Hyvin levännyt ihminen toimii kaikenkaikkiaan paremmin. Muistaa paremmin, on aktiivisempi, tehokkaampi ja onnellisempi.

Tämähän on toki helpommin sanottu kuin tehty. Unenpäästä on vaikea saada kiinni jos stressaavat asiat pyörivät mielessä. Itse yritin karkottaa näitä asioita illalla TV:tä katsomalla tai netissä surffaamalla mutta käytännössä kirkkaan ruudun tuijottaminen myöhään illalla sekoittaa melatoniinitasot ja uni tulee entistä huonommin.

Sitten aloin kuunnella Youtubesta erilaisia rentoutusvideoita. Peitin kirkkaan ruudun tyynyllä ja kuuntelin kuulokkeilla. Tuo toimi hieman paremmin mutta ei kovin hyvin siltikään. Melatoniinitabletit olivat myös välillä käytössä. Niitä saa apteekista ilman reseptiä ja ne hieman lyhentävät nukahtamisaikaa ja niillä voi lievittää jet lag-oireita.

Nykyään ollaan tehty sitten vaan niin, että luetaan kirjaa jonkin aikaa sängyssä, sammutetaan valot ajoissa ja jos silloin ei vieläkään nukuta, voidaan vielä höpötellä pimeässä vähän aikaa. Pimeässäolo aiheuttaa sen, että aika nopeasti alkaa nukuttaa ja mielessä pyörivät ajatukset tulee purettua höpötellessä. Tämä vaikuttaa tähänastisista toimivimmalta ratkaisulta.

Asiantilaan vaikuttaa myös se, että uudessa asunnossa on isompi makkari jossa ilma ei lopu kesken unien. Ja parempi sänkykin tuli ostettua koska edelliset olivat melkeinpä nukkumiskelvottomia. Pehmeät lakanat ja makuuhuoneen neutraalisävyinen sisustus rauhoittaa myös mielen. Pimennysverhot ja tuuletin ovat kesällä must, ellei tykkää herätä jo aamuyöllä tai nauti kuumassa nukkumisesta. Hieman viileämpi lämpötila makuuhuoneessa auttaa myös nukahtamaan.

Nukkumiseen ja makuuhuoneen puitteisiin kannattaa panostaa. Mieli ja keho voivat paremmin levänneinä.

Tässä vielä makkaristamme muutamia kuvia.

Lapsi nukkuu ullakkohuoneessaan sinisen ja vihreän sävyissä.

Vierashuoneessa nukutaan näin.

Lisää kommentteja ja keskustelua löytyy: https://www.facebook.com/Heftytraining

Liikkumista koko perheen voimin

Nyt lipsahti viime viikko niin kiireen puolelle, että blogipäivitys jäi kokonaan. Mutta korjataan tilanne nyt. Perheellisten liikkumisesta siis asiaa.

Aika moni perheellinen valittelee sitä, että ei jää aikaa liikuntaharrastuksille. On toki selvää, että univajeisille pikkulasten vanhemmille on prioriteetti pysyä tolkuissaan väsymyksen keskellä ja liikunta saattaa vuodeksi tai pariksi jäädä satunnaisten vaunulenkkien varaan. Toki pikkulasten kanniskelu on jo hyötyliikuntaa sellaisenaankin.

Mutta sitten kun lapsi oppii kävelemään ja nukkumaan yöt, avautuu liikunnallekin huimasti lisää mahdollisuuksia. Pienten lasten kanssa pystyy varsinkin aerobista liikuntaa tekemään paljonkin: työntämään rattaissa, vetämään pulkassa ja sitten kun lapsi opettelee ajamaan pyörällä, voi itse hölkkäillä vierellä.

Ryhmäliikunta ja kuntosaliharrastus onkin sitten hieman haastavampaa pienten lasten vanhempana. Ellei salilla ole lapsiparkkia, pitää vanhempien sopia lastenhoitovuorot jotta harrastuksiin päästään. Mutta sitten kun lapsi tulee teini-ikään, voi lapsen kanssa harrastaakin melkein mitä vaan. Jos teini vaan suostuu.

Meillä perheen yhteiseksi harrastukseksi on muodostunut kuntosalilla käynti. Ollaan pojan kanssa käyty nyt kerran viikossa yhdessä salilla ja tarkoitus on tihentää kahteen kertaan. Myös yksin salilla käymään tottunut miehenikin lähti mukaan perhesalitteluun. Koko perheen kuntosaliharrastus oli kaikkien mielestä kivaa.

Teinin kuntosalitreeniin on omat rajoitteensa ja näiden perusteella rankimmat maksimivoimatreenit jätetäänkin sitten myöhemmille ajoille, jolloin pituuskasvu on jo loppunut.

Meidän perheen vakiojuttuihin kuuluu myös lenkit. Joko kävellen ja juosten tai vain kävellen. Nykyiset lenkkimaastot sijoittuvat yleensä Oulunkylä-Paloheinä -akselille. Uiminen oli myös vakiojuttu silloin kun lapsi oli pieni mutta nyt ei enää saada houkuteltua teiniä mukaan siihen hommaan. Viimeksi menimme miehen kanssa sitten kahdestaan kauhomaan Mäkelänrinteeseen.

Kotona voi myös tehdä monenlaista: venytellä, joogata, tehdä lihaskuntotreeniä oman kehon painolla ja nostella kahvakuulaa. Lapsen kanssa aina venytellään kotona salitreenin jälkeen. Meidän vakkari venyttelypaikka on olohuoneessa tuossa TV:n edessä. Siinä just ja just mahtuu 2 kerrallaan venyttelemään.

Kuvan kurpitsa ei liity tapaukseen. Siitä on tarkoitus kyllä tehdä jotain keittoa ja piirakkaa ja kovertaa kuoresta Halloween-lyhty.

Kankeat ja notkeat osa 2

Bloggasin huhtikuussa joogateemaan liittyen liikkuvuudesta: http://heftytraining.wordpress.com/2013/04/11/kankeat-ja-notkeat/

Tämä aihe tuli taas mieleen kun kävin tässä hiljattain hierojalla ja hän kyseli, venyttelenkö tarpeeksi. Ennenkuin ehdin vastata, hän sanoi: ”tunnusta pois, siinä olisi parantamisen varaa”. No pakkohan se oli tunnustaa, sitäpaitsi hieroja varmaan huomasi sen jo mun juntturassa olevista lihaksistani.

Notkeuteen vaikuttaa lihasten joustavuuden lisäksi nivelten liikkuvuus. Mulla on tietyt nivelet jopa vähän yliliikkuvat, joka antaa illuusion notkeudesta. Lihakset sen sijaan ovat useinkin aika jumissa. Etenkin istumatyöläisen tyyppivika: niska-selkä-hartia -osasto.

Mulla on myös toinen akilleenkantapää liikkuvuuden suhteen nimittäin paradoksaalisesti juuri akillesjänteet. Ne on suhteessa muun kropan liikkuvuuteen auttamattoman kankeat ja siihen on looginen selitys: liiallinen korkokengillä kävely. Korkokengillä kävely nimittäin lyhentää akillesjännettä. Ne on varmaan jo luonnostaakin jäykät mulla mutta korkokengät ovat tehneet niistä ihan ennätyskireät. Tämä vaikeuttaa etenkin syväkyykyn tekemistä. Liike jota tarvitaan ainakin tanssissa, painonnostossa ja joogassa.

Akillesjänteiden kireys on monessa suhteessa hyvin rajoittava tekijä. Yläselän jumituksista on haittaa itseasiassa ihan samoissa lajeissa, tosin joogalla ja venyttelyllä tuota aluetta saan sentään jotenkin kuntoon. Akillesjänteet taas ovat niin kroonisessa tilassa, että en usko niiden ikinä venyvän edes siedettävälle tasolle.

Siippani välillä ihmettelee miksi minun täytyy venytellä, kun olen jo valmiiksi niin notkea. Tässä nyt tuli muutama syy. Ja sitten myös se, että notkeus on varsin suhteellista. Jos joskus on päässyt kaikenmaailman spagaatit ja sillat, niin siihen verrattuna nykyinen olotila tuntuu notkealta kuin rautakanki. Se on aika ankeaa.

Kuvassa aerobicin SM Laura Vihervä. Hyvin notkea ihminen.

Kuva: Thomas Broumand

Voguing & Dancehall

Kaksi mun lempparitanssiryhmää FeFellas ja Jamam’s Cats ovat yhdistäneet voimansa ja tanssityylinsä tässä videossa:

Ja jos ko. tanssilajit eivät ole tuttuja niin

http://en.wikipedia.org/wiki/Vogue_(dance)

http://en.wikipedia.org/wiki/Dancehall

Kummankin tanssityylin tunneilla tuli joskus taannoin käytyä. Mikään expertti en noissa ole mutta alkeet nyt ainakin hallitsen ja akuutisti jotain pystyn improvisoimaan klubilla. Dancehall queenstylestä haluaisin kyllä vielä tuon päälläseisonta twerkkauksen oppia. Kun nyt ensin oppisi seisomaan päällään edes.

Loppusyksyn urheilumuotia

Davidilta tulee mallisto ulos 4 kertaa vuodessa: tammikuussa kevään ja elokuussa syksyn päämallistot. Näiden lisäksi tulee myös kaksi välimallistoa: huhtikuussa ja lokakuussa.

Lokakuun välimallistossa on paksua, lämmintä puuvillaa ja teknisiä treenituotteita. Tässä kuvia miesten ja naisten tuotteista:

Kuvat: Thomas Broumand/Broufoto

Weight is nothing but a number

Plusmimmin http://www.olivialehti.fi/plusmimmi/2013/10/02/paino/ kanssa pähkäilimme painoasiaa, kun minua oltaisiin haluttu yhtä lehtijuttua varten mittailla ja punnita. Oma painoni ei ole kovin stabiili, vaan se voi kuukautiskierron ja muiden nestevaihteluiden johdosta heitellä kuukaudessa useita kiloa suuntaan tai toiseen. Näin on ollut aina. Pitkän aikavälin keskiarvo kyllä on jo vuosia ollut samoissa, silloin harvakseltaan kun nyt käyn asiaa tarkistelemassa. En koe sitä tarpeelliseksi kovin usein.

Juttua varten olisi haluttu tehdä myös kuntotesti mikä oli ihan hyvä idea ja treeniblogin pitäjän kuntotestin tulosten julkaisu ihan relevanttia. Siihen olisin suostunut oikein mielelläni. Mutta kun blogini About-osiossa lukee:

”Heftytraining on Anna Rinta-Jyllilän anarkistinen liikuntablogi jossa tavoitteita ja edistymistä ei määritä peili tai vaaka. Kaikki tavoitteet asetetaan vain ja ainoastaan kropan suorituskyvylle, ei kehon painolle, koolle tai ulkonäölle.”

Miksi ihmeessä haluaisin poiketa tästä ideologiastani ja mennä lehtijuttua varten mittailtavaksi ja punnittavaksi, kun en alunperinkään usko neuroottiseen painon ja mittojen kyttäämiseen. Olen muutenkin lopen kyllästynyt tähän painokeskeiseen ajatteluun.

Muissa lehti- ja TV-jutuissa toimittajalle on riittänyt se, että olen kertonut suunnilleen missä painoluokassa liikun. Esimerkiksi Hesarin juttuun ilmoitin summittaisen BMI-haarukan, kun sitä kysyttiin ja se oli heille ihan tarpeeksi tarkka tieto jutuntekoon.

Ja jos joku nyt ei jo kuvista pysty päättelemään, että en ole normaalipainoinen, suosittelen näöntarkastukseen hakeutumista.

Minä haluan keskittyä treenaamiseen, hyvään kuntoon , hyvään oloon ja terveyteen. Jo aiemassa bloggauksessani pohdin painon kyttäämisen mielekkyyttä: http://heftytraining.wordpress.com/2013/05/15/sopiva-paino/

Ja lopputulema oli se, että jokainen itse päättäköön itselleen sopivan painon. Sori vaan Pekka Puska ja muut kansaterveydestä sekä lihavuuden kustannuksista kohkaavat: minä uskon tässä asiassa yksilönvapauteen.

Joten voitaisiinko nyt vihdoin lopettaa se painon kyttääminen ja keskittyä muihin, tärkeämpiin asioihin elämässä. Tarkkailkaa vaikka mieluummin niitä painoja siellä tangon päissä, se on paljon hyödyllisempää ja kehittävämpää.

Tykkäilkäähän Heftystä myös facebookissa: https://www.facebook.com/Heftytraining

Uudet lenkkarit

Tämmönenkin postaus oli unohtunut julkaista. Tuli siis ostettua itselle uudet treenilenkkarit ihan ”vahingossa”. Olin toissa viikonlopun treenitapahtumaan unohtanut ottaa lenkkarit mukaan mutta Esportissa sattuikin olemaan alennuksessa noi pinkki-harmaat. Ne lähti mukaan alle 50 eurolla.

Jälkikasvulle ostin jo aiemmin noi mustat Addun lenkkarit ulkoliikuntatunteja varten. Sisäliikuntaan pitäis ostaa vielä erikseen. Toivon todella, ettei tuo siro 44 koon jalka tuosta enää kasva, koska kasvavan lapsen kenkiin saa uppoamaan melkoisia summia.

Viimeisessä kuvassa jumppatapahtuman goodie bagin sisältöä. Raakasuklaa varsinkin oli hyvää. Noita muita ei ole vielä tullut testattua.

Olen koittanut pitää tuon lenkkareiden oston kohtuullisena, parit vuodessa tahtiin. Joskus männävuosina kun meinas lähteä hieman lapasesta tuokin puuha. Varsinkin kun siihen päälle vielä kaikki muutkin kengät. Mites teillä muilla, kuinka usein tulee lenkkareita ostettua ja minkälaisia?