Tekstiiliurheilua ja ystävämyyntiä

Kuva

Tekstiiliurheilua

Pari asukuvaa uusista jumppavermeistä.

Ylemmässä kuvassa Davidin Dragonfly housut koko 42/XL, kuviollinen Davidin Block toppi koko 42/XL, Takki ei tuotannossa.

Alemmassa kuvassa David Block housut koko 42/XL, Harmaa toppi david Block koko 42/XL, harmaan alla pinkki David sport top koko 42/XL, Takki ei tuotannossa.

2013-09-21-0018

Hiukset ovat kuvissa tuollaiset, koska niille ei ole tehty yhtään mitään. Tuolta ne siis näyttää täysin au naturel, suoraan sängystä ja harjaamatta. Tämä menee jo synkät tunnustukset osastoon mutta en käy edes kampaajalla kuin kerran muutamassa vuodessa, en värjää, enkä tee mitään muuta kun itse vähän leikkelen latvoja joskus.

No nyt mentiin jo sivuraiteille. Jumppavaatteista siis piti laittaa vielä se, että tänään on alkanut Davidin ystävämyynnit Oulunkylässä. Ne on koko viikonlopun ja tarjolla on Davidin tämän syksyn mallistoa hillitömillä alennuksilla. Myös noita ylemmissä kuvissa mun päällä olevia tuotteita on tarjolla viimeiset erät. Etenkin tuo musta-valkoinen Block-kuosi on ollut todella haluttu, että nyt on viimeinen mahis sitä saada edulliseen hintaan. Kipin kapin Fashion Houselle siis!

ystiskutsu

Lisähuomio! Ystävämyynneissä on myös Plus-kokoja eli naisten 40-54 koot.

Näitä tuotteita on myynnissä nyt: http://www.davidcollection.net/plus/ ei kaikkia mutta osa noista.

Mieskomeutta vaihteeksi!

Kuva

Mieskomeutta vaihteeksi!

Aina kohkataan epärealistisesta naisvartaloihanteesta. Siitä miten kuvat on niin käsiteltyjä, ettei malleja tunnista ihmisiksi ollenkaan. No, sama hommahan on myös miehille suunnatuissa mainoksissa.

Tsekkaahan nämä kuvat missä tavismiehet poseeraavat öljyttyjen adonisten asennoissa.

http://www.queerty.com/what-real-men-look-like-in-underwear-ads-20130919/#ixzz2fkauk8rR

Täytyy kyllä sanoa, että ei mitään vikaa tavismiesten vartaloissa. Näissä kuvissa varmaankin se aikalailla keskiverto edustettuna.

Totuuden nimessä, kyllä nuo urheilijatkin näyttäisivät paremmilta noissa kuvissa jos niitä ei olis ihan noin hulluna käsitelty. Menee muovisen näköiseksi kun photoshopataan liikaa.

Kuvia viime viikonlopun jumppatapahtumasta

Kuva

Kuvia viime viikonlopun jumppatapahtumasta

Tässä kuvia ja linkkejä viime viikonlopun jumppatapahtumasta jonka järjestivät NyReenataan ja IamPeppi blogit:

http://nyreenataan.blogspot.fi/

http://www.iampeppi.com/

Tapahtuma kesti 2h ja ohjelmassa oli BodyJam, Kahvakuula ja Hot Jooga/ Bodybalance. Kaksi ekaa jumppaa vedettiin aikalailla putkeen ja sen jälkeen pieni siirtymätauko hot saliin. Tiesi kyllä tehneensä tuon jälkeen. Tilaisuus järjestettiin Kampin Esportissa. BodyJam oli itselle uusi tuttavuus. Kyseessä siis nopeatempoinen tanssillinen tunti jonka koreografia tarjosi haastetta ennestäänkin tanssineelle.

Hot-salissa oli 38 astetta lämmintä ja kahden jumpan jälkeen oli valmiiksi jo kova hiki ja lämpimän huoneen treeni tiristi viimeisetkin nesteet kehosta joogamatolle. Olin niin hikinen, että kulmanojassa kädetkin vaan liukuivat hikilammikoissa, eikä asanassa pysymisestä tullut mitään.

Mut ei se väärin ole. Hikoilu siis.

IMG_8570

Etualalla Esportin ohjaaja Natasa. Takana Anne, minä, Peppi ja Elina. Kaikilla Davidia yllä.

IMG_8562

Anne, Peppi ja Elina BodyJamin jälkeen.

Kiitos mahtavasta tapahtumasta! Lisää tällaisia!

When fitspiration goes bad

Kuntoilutuotteiden markkinoinnissa käytetään paljon motivointitekstejä kuten ”Just do it”, ”Challenge yourself” tai ”Everyday is a good day to workout”. Tämän tyyppiset ovat peruskauraa kuntoilualan markkinointiviestinnässä. Mutta välillä jotkut inspiraatiolauseet lähtevät ihan lapasesta. Tässä postauksessa hyviä esimerkkejä:

http://reembody.me/2013/09/10/the-6-most-shockingly-irresponsible-fitspiration-photos/

Nuo ei ole ehkä edes niitä pöllöimpiä mihin olen törmännyt. Miten olis esim. ”Pain is weakness leaving the body” tai ”Men shouldn’t hide weakness, they should kill it .” Täältä http://thegymlifestyle.com/top-100-gym-quotes/ löytyy lisää näitä. En tiedä pitäiskö niille itkeä vai nauraa.

Nuo ensimmäisen linkin voimalauseet oltiin sitten yhdistetty kuviin juopottelevista ihmisistä. Lopputulos oli aika koominen mutta osuva: http://imgur.com/a/y1iOs

Näistä tulee mieleen se, miten liikuntaan voi helposti kehittää samanlaisen addiktion kuin vaikka päihteisiin. Sinänsä liikunta-addiktio voi olla ihan hyväkin asia, etenkin silloin jos ollaan riippuvaisia liikunnan tuomasta hyvästä olosta. Mutta sitten jos tulee riippuvaiseksi kivusta ja särystä sekä mennään jatkuvasti liian kovan treenin takia ylikuntoon, on riippuvuus mennyt liian pitkälle.

No pain, no gain eli ei kipuu, ei hyötyy sanoo Musta Barbaari: http://www.youtube.com/watch?v=5bMl2LtrnI4

Mustan Barbaarin Taru painojen herrasta -videoissa on salikliseet heitetty huumoriksi. http://www.youtube.com/watch?v=L2UWbslP6F4 Mikä on kyllä aika paljon parempi lähestymistapa asiaan kuin ryppyotsainen ”Treenaa kunnes oksennat” -ajattelu.

Yltiöpäisen fitspirationin ongelma on viesti, että jos et treenaa veren maku suussa, ei kannata treenata ollenkaan. Tuollainen ajattelu palvelee aika harvoja. Useimpia hyödyttäisi paremmin ”huvin vuoksi ja urheilun kannalta” -asenne. Tavoitteita kannattaa olla mutta jos tekemisestä katoaa kokonaan ilo ja hauskuus, tulee treenamisen kanssa seinä nopeasti vastaan.

Liikunnan iloa puhtaimmillaan tuli koettua perjantaina Uimastadionin kuutamouinnilla. Hämärä valaistus, soihdut, lämmin syysilma ja tähtitaivas tarjosivat loistavat puitteet yöuinnille. Edes ryysis ei haitannut tunnelmaa. Puolisen kilometriä tuli rennonletkeästi kauhottua aikuisten altaassa ja lopuksi lämpimään lastenaltaaseen lillumaan ja katsomaan tähtitaivasta. Pure pleasure.

Nyt ei löytynyt uimiseen sopivia parempia kuvia. Tämä kuva on Yyteristä minne jätin tänä kesänä talviturkkini.

IMG_0117

Mistä motivaatiota?

Kuva

Mistä motivaatiota?

Kuva: Sami Kero / HS

Taas kerran Kukka Laakso on asian ytimessä: ”Treeniasiaa lähestytään sinnikkäästi väärästä päästä. Se, että on ylipäätään mahdollista treenata ensisijaisesti suoritusta eikä ulkonäköä ajatellen, tuntuu myös olevan vierasta (sitä muuten kutsutaan urheiluksi).” Koko juttu löytyy täältä: http://kukkalaakso.com/2013/09/09/voima-vieras-kasite/

Tämä on ehdottomasti yksi tärkeimmistä syistä, miksi innostus liikuntaan lopahtaa jossain vaiheessa. Laihtuminen ja ulkonäkösyyt ovat yksinään yllättävän huonoja motivaattoreita liikkumiselle. Jos itse laji ja siinä kehittyminen eivät kiinnosta pätkän vertaa, ei sen harrastaminen pelkän ulkönäön ja laihtumisen motivoimana kovin pitkälle kanna.

Iltalehti listasi muutamia vinkkejä motivaation ylläpitoon mutta sujuvasti unohtavat juuri sen oleellisimman.

http://www.iltalehti.fi/laihdutus/2013090917466916_lh.shtml

Toki tämä: ”Aseta itsellesi selkeä päämäärä, jota kohti on hyvä edetä.” on ihan relevantti pointti mutta kaipaisi hieman tarkennusta. Aseta kuntoilulle joku muukin päämäärä ja tavoite kuin vain laihtuminen ja ulkonäön parantaminen. Löydä laji joka tempaa mukaansa ja jossa haluat kehittyä.

Lopulta huomaat, että haluat lähteä liikkumaan koska rakastat sitä tunnetta, kun kroppasi nostaa enemmän, hyppää korkeammalle tai venyy pidemmälle. Rakastut painojen kolinaan, tanssiparketin tuntuun jalkojesi alla, luonnon ääniin lenkkipolulla, raukeuden tunteeseen joogan jälkeen.

Kun olet löytänyt rakkauden lajiin, palaat siihen aina, tauonkin jälkeen, koska olet ikävöinyt sitä tunnetta mitä laji on itsessäsi herättänyt. Ja kun palaat, se tuntuu siltä kuin palaisit kotiin.

Mukavien asioiden tekemiseen ei tarvitse itseään tsempata ja motivoida niin paljon kuin ikävien. Jos energiankulutus on ainoa syy liikkumiselle, siitä tulee äkkiä ikävää pakkopullaa. Keskity tekniikkaan, kehittymiseen ja toiminnallisuuteen ja kaikki muu tulee perässä kuin itsestään.

Huomenta Suomen haastattelu

Täältä löytyy tämänaamuinen haastattelu:

http://www.mtv3.fi/huomentasuomi/

Hieman tiukkaa teki herätä 05 jälkeen ja koittaa olla skarppina kameroiden edessä. Harvemmin tulee näin aikaisin herättyä koska aamuihminen en todellakaan ole. Jotain ihan tolkullista onnistuin ihme kyllä tuossa sanomaan, vaikka kurkku oli tukossa, silmät vuosi, naama oli aamuturvonnut ja päässä ei liikkunut mitään. Mutta muuten jäi ihan positiivinen fiilis tästä.

Täältä löytyy haastattelu myös:

http://www.katsomo.fi/?progId=246405