Lahtivalaat ja taisteluhylkeet vs. tuulennussimat vinkuheinät

Ajattelin nostaa nyt sotanorsun pöydälle ja pohtia tarkemmin ihmisten ruumiinrakenteista käytettäviä nimityksiä. Missä kulkee hyvän maun rajat, mikä menee henkilökohtaisuuksiin ja mikä huumorin piikkiin.

Viime viikolla kävin muutaman kaverin kanssa keskustelua näistä erinäisistä nimityksistä. Tukevammille ihmisille on lukuisia värikkäitä ilmaisuja kuten lahtivalas, sotanorsu, taisteluhylje ja itselleni uudempi tuttavuus: hyökkäyssämpylä! Laihoja ihmisiä taas luonnehditaan termeillä: kukkakeppi, tuulennussima vinkuheinä tai anorektikko.

Toki osansa saavat myös pitkät (hongankolistaja) ja lyhyet (hukkapätkä), lihaksikkaat (steroidihirviö) ja lihaksettomat (pulkannaru). Sitten on vielä lukuisia erilaisia luonnehdintoja yksittäisistä ruumiinosista kuten räysträsperse, rimppakinttu, mätisäkki tai lauta.

Nimitysten käyttämisessä on useaa eri koulukuntaa. On niitä, joiden mielestä kaikki nimittely on törkeää käytöstä ja niitä joiden mielestä tällaisiin nimityksiin pitäisi suhtautua huumorilla. Itse olen enemmän ensimmäistä koulukuntaa mutta tapauskohtaisesti voin katsoa nimittelyä läpi sormien.

Mihin raja sitten vedetään jotta kukaan ei loukkaantuisi mutta jottei silti ajauduttaisi ylilyönteihin poliittisen korrektiudenkaan suhteen. Se on hyvin vaikea määritellä. Selkeästi ei hyväksyttävää on toiselle ihmiselle henkilökohtaisesti ja loukkaamistarkoituksella sanotut nimittelyt.

Hyväksyttävää nimittelyjen käyttö on mielestäni esimerkiksi komediassa, stand up- komiikassa ym. vastaavassa jossa loukataan tasapuolisesti kaikkia ja kaikenlaisia ihmisryhmiä. Yleisessä, kehenkään henkilöön kohdistumattomassa keskustelussa siirrytään jo harmaammalle alueelle. Vaikka noita termejä heittäisikin ihan yleisesti ja läpällä, voi joku silti ottaa ne henkilökohtaisesti ja loukkaantua. Riippuu hyvin paljon kontekstista ja varsinkin kirjoitettu sana on helppo ymmärtää väärin.

Sitten on vielä se tapa missä nimitellään jotakuta henkilökohtaisesti mutta niin, että tiedetään, että toisen huumorintaju kestää sen. Tässä pitääkin olla sitten jo todella hyvä ystävä jotta tietää missä kenenkin huumorintajun rajat kulkevat. Joidenkin mielestä kaikkien pitää kestää huumorilla heitettyä nimittelyä. Jos ei kestä, on tosikko. Ihmisellä on kuitenkin oikeus määritellä oman huumorintajunsa rajat. Näitä rajoja muiden ihmisten tulisi kunnioittaa.

Vaikka itse kestänkin melko värikkäitä ilmaisuja ja heitän niitä joskus myös itsestäni, se ei tarkoita, että muilla on lupa ihan estottomasti tulla aukomaan päätään. Ja jos tulee, sanon kyllä takaisin. Siksi harva uskaltaakaan mulle ihan mitä tahansa heittää. Itsesuojeluvaisto on hyvä olla olemassa.

Ylipainoiset saattavat käyttää itsestään ja toisistaan sotanorsu tyyppisiä nimityksiä samoin kuin amerikkalaiset mustat käyttävät itsestään ja toisistaan nimitystä nigga. Aika monille sukupolveni edustajille on kuitenkin itsestäänselvää, että valkoihoinen ei tätä nimitystä kenestäkään käytä, paitsi poikkeuksena Quentin Tarantino. Ja siitäkin ollaan montaa mieltä.

Yhteenvetona: toisia on ok nimitellä jos tuntee hyvin vastapuolen huumorintajun rajat ja tietää, ettei se loukkaa. Yleisessä keskustelussa nimitysten käyttäminen vaatii huikeaa tilannetajua. Hyvän maun rajoja on vaikea määritellä silloin kun viestin vastaanottajana on laajempi ihmisryhmä. En ota tähän ehdotonta kantaa, koska en ajattele kovin musta-valkoisesti asioista muutenkaan. Se on kuitenkin varmaa, että turvallisilla vesillä pysyy, kun pitää ohjenuorana ”jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään”.

Kuvassa allekirjoittanut hyökkäyssämpylä menossa serkkunsa häihin. Kuva ei liity tapaukseen mitenkään.

2013-08-17-1258

Mainokset

Syksyn sporttimuotia

Kuva

Syksyn sporttimuotia

Tässä taas lisää syksyn sporttimuotia, kuvissa minä ja kuvat on ottanut kaverini Päivi Lindell. Vaatteet kuvassa ovat Davidin: Musta paita David Plus koko 44-46, sininen toppi koko 42 ja housut koko 42, kummatkin Davidin normaalimallistosta.

Ja kokoinfoa sen verran, että David normaalimalliston koot ovat 34-42 ja Plusmalliston koot 40-54, itse käytän siis normimallistosta kokoa 42 ja Plussasta kokoa 44-46. Tuo normimalliston 42 on mulle slim fit ja plussan 44-46 taas loose fit. Yhdistän yleensä asuun slimmin alaosan ja väljän yläosan.

Suomalainen nainen on keskimäärin kokoa 40-42 joten tuota kokoa saa siis sekä naisten normaali- että plusmallistosta.

IMG_8077

Tässä kuvassa sama toppi ja housut kuin ekassa kuvassa. Takki ei ole tuotannossa mutta laitoinpa sen tuohon jotta voitte mennä urheilukapuppoihin kyselemään, että miksi ihmeessä näin hieno takki ei ole myynnissä.

IMG_8103

Tässä kuvassa myös sama sininen toppi ja housut. Laskostettu paita on David Plus koko 44-46. Nuo on tuotannossa ja niitä saa näistä kaupoista:

http://www.davidcollection.net/shops/

Yllättävän monet eivät edes tiedä, että urheiluvaatteitakin saa isommassa koossa. Aika usein nuo isommat koot on kaupoissakin piilotettu jonnekin perähyllyille joten saattaa vaatia hieman kärsivällisyyttä niiden löytäminen. Monet isommat naiset turvautuvat jopa miesten urheiluvaatteisiin, koska eivät löydä naisten urheiluvaatteita omassa koossaan.  Kannattaa siksi aina kysellä myyjiltä ja pyytää kauppiaita laajentamaan valikoimaansa jos kokoja ei löydy. Kysyntä luo tarjontaa.

Hesarin juttu tuli ulos

Tässä on nyt se juttu ja oli valittu se kuva mitä toivoinkin. Ilme ei ole paras mahdollinen mutta tuossa kohtaa olin kuulaa nostellut jo jonkin aikaa joten pinnistys ja ponnistus saakin näkyä naamassa.

Täytyypä tutkia tarkemmin vielä nettihesaria, juttuun pitäis olla muitakin osioita, ainakin Iam Peppi blogin Peppi Lankista haastateltiin myös.

http://www.hs.fi/sunnuntai/Anna+Rinta-Jyllil%C3%A4+pit%C3%A4%C3%A4+netiss%C3%A4+anarkistista+liikuntablogia/a1376709938717

Tässä on laajemmin sitten sitä juttua aiheesta. Harvoinpa sitä tulee omaa BMI:tänsä valtakunnan isoimmassa lehdessä julkistettua mutta eipä tuossa nykypäivänä mitään kovin ihmeellista ole, koska suurin osa suomalaisista on lievästi ylipainoisia.

Itse olen välillä piipahtanut jopa siellä merkittävän ylipainonkin puolella mutta pitkäjännitteisellä painonhallinnalla teen aina korjausliikkeen sinne lievän ylipainon puolelle, mikä on mulle oikein hyvä olotila missä haluan pysyä. Normaalipainon tavoittelua en koe tarpeelliseksi.

http://www.hs.fi/sunnuntai/Terve+ja+lihava/a1376710630898

Olen elävä todiste siitä, että ylipainoinen voi olla terve ja hyväkuntoinen. Olen sitä ihan tutkitusti: kolesterolit, verenpaine ja sokeriarvot täysin kunnossa. Aerobinen ja lihaskunto tutkitusti erinomaiset.

Suoraan sanoen: näillä spekseillä on hieman vaikeaa löytää järjellisiä syitä alkaa kieltäytyä jäätelöstä ja kuohuviinistä.

hesari2

Kuva: Sami Kero/HS

Urheilu ja ulkonäkö

Nyt kun kohu Marion Bartolista ja hänen Wimbledon voitostaan on laantunut, katse on siirtynyt pikajuosijoiden pakaroihin: http://www.lily.fi/blogit/fitness-fuhrer/ylimaaraista-pakaroissa-eli-olennaisuuksia-naispikajuoksijoista Niissä on joidenkin mielestä ”ylimääräistä”.

Bartolin voitosta oltiin myös montaa mieltä, enimmäkseen negatiivista ja ihmiset katsoivat aiheelliseksi julkaista mielipiteitään sosiaalisessa mediassa. Tässä kooste ”parhaimmista” http://publicshaming.tumblr.com/post/54864863081/womens-wimbledon-champion-marion-bartoli-deemed Kiteytettynä: Bartoli ei olisi saanut voittaa, koska on ko. kommentoijien mielestä niin ruma.

Tätä ilmiötä ei vaan voi ymmärtää. Onko ihmisillä täysin menneet sekaisin urheilukisojen ja missikisojen konseptit vai mistä tällainen sekoilu. Miten niin monille tulee yllätyksenä, että urheilukisoissa kilpaillaan vartalon suorituskyvyn, ei ulkonäön perusteella.

Normaaleihin käytöstapoihin kuuluu, että kenenkään ulkonäköä ja kroppaa ei arvostella, paitsi korkeintaan missi-, malli-, fitness tai bodybuilding -kisoihin osallistuneiden ihmisten. Muissa tapauksissa pidetään negatiiviset mielipiteet toisen ulkonäöstä omana tietona. Pätee myös urheilijoihin.

Naisurheilun uutisoinnissa paistaa räikeä misogynia: ihan sama kuinka hyvä olet lajissasi, pääasia, että näytät nätiltä. Ja jos et näytä: väärin urheiltu. Ettäs kehtasitkin mennä rumana urheilemaan, etkö tiennyt, että se oikeus kuuluu vain kauniille ja laihoille?

Loppuun vielä tämmöinen mietelmä:

athlete

Kuva on täältä: http://i.telegraph.co.uk/multimedia/archive/01463/100m-Savannah-Sani_1463270c.jpg

Hesarin kuvaukset

Lomailu ja voimatreenitauko päättyi tänään kun olin Kisahallilla Hesarin kuvauksissa. Tein etuheilautuksia 12kg kahvakuulalla ja maastavetoa 50kg:lla. Painavampia en viitsinyt ottaa koska toistoja piti tehdä melkoisen paljon jotta saatiin hyvät kuvat napattua.

Monet varmaan tietävät, että Helsingin kisahallilla käy juuri ne kaapin kokoiset karpaasit treenaamassa. Hieman katsoivat ensin kyräillen kun tultiin kuvaajan kanssa sinne häsläämään mutta lopulta tuli kyllä myös ”hyvältä näyttää” -kommenttia.

Kuvaaja otti aika paljon alaviistokuvakulmaa joka harvemmin on se edustavin kuvakulma varsinkaan naisille mutta ehkä niissä kuvissa oli tekemisen meininki pääosassa ja siksi puolsi paikkaansa se kuvaustapa. Jännityksellä odotan, millaisia niistä sitten tulee.

Ilmoittelen täällä sitten kun kuvat julkaistaan.

viva5