Kahvakuula: uhka vai mahdollisuus?

On olemassa kahvakuulaurheilijoita, kuten esimerkiksi Kukka Laakso ja sitten on meitä jotka ”mennään kahvakuulaan” vähän samaan tapaan kuin mummot  menevät mustikkaan mutta toinen ei mahtunut. Eli nostetaan kahvakuulaa vaihtelevantasoisilla ryhmäliikuntatunneilla ja suurin osa meistä ”kahvakuulassa kävijöistä” nostaa miten sattuu.

Yleisimmät ongelmat tulevat siitä, että keskivartaloa ei pidetä tarpeeksi tiukkana, jonka johdosta kaltaisteni konttorirottien selät eivät kestä. Mutta kuten kaikessa muussakin: se lähtee sillä millä se on tullutkin. Tämä pätee usein myös lihaskipuun. Jos selkä on kipeä ensimmäisen kuulakerran jälkeen, se ei välttämättä ole niin kipeä seuraavalla kerralla. Tekemällä oppii joten älä heitä hanskoja tiskiin jos ensimmäisen kerran jälkeen selkä huutaa hoosiannaa. Keskivartalo vahvistuu kuulahommissa ja pian oikean asennon pitäminen tulee luonnostaan.

Moni kaltaiseni Tapaturma Irma miettii tunneilla myös, että mitä jos se kuula lipeää hikisistä sormista ja kolahtaa omaan tai jonkun muun kalloon. Kahvakuulaurheilijat laittavat magnesiumia käsiinsä mikä painavilla kilpamallin kuulilla on varmasti ihan hyvä idea. Perus ryhmäliikkuva jumppapirkko pärjää sen 6-12kg:n kuulansa kanssa varmasti ilmankin. Ainakin itse olen pärjännyt. Tosin olen kyllä kuulalla onnistunut telomaan itseäni, onneksi en muita.

Tänään olisi tarkoitus mennä taas kahvakuulaan, jos sinne mahtuu. Pun intended. Katsotaan miten käy.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s