Kauhistelu on suurin terveysriski

Kaikki olemme nähneet kirkuvia otsikoita siitä kuinka paljon ihmisiä kuolee päihteisiin, lihavuuteen tai milloin mihinkin ongelmaan. On myös häkellyttävän yleistä ruotia toisten ihmisten painoa, ruokailu- tai juomatottumuksia. Myös ihmiset itse nimittelevät itseään mitä rujoimmilla ilmaisuilla aina läskikasasta luuseriin, laiskuriin tai mätisäkkiin.

Kaikki tämä nimittely ja kauhistelu on niin yleistä, että emme edes noteeraa sitä tai pidä mitenkään erikoisena. Joskus jopa ajattelemme, että ihminen, jolla on joku ongelma, täytyy ”ravistella” huomaamaan totuus. Kuvittelemme, että autamme ihmistä pakottamalla hänet ”katsomaan peiliin” ja olemalla heille ”rehellisiä”.

Viimeisimpien tutkimusten mukaan kauhistelu ja negatiiviset asenteet aiheuttavat terveyshaittoja. Mitä enemmän jotain asiaa demonisoidaan, sitä suurempi ongelma siitä tulee. Tulipa kauhistelu sitten yhteiskunnan, median tai ihmisen itsensä puolelta, se on haitallista joka tapauksessa.

Itse ongelma voi olla mitä tahansa ylipainosta erilaisiin riippuvuuksiin, lopputulos on aina sama. Kauhistelu pahentaa ongelmaa. Ohessa tutkimusdataa mm. siitä miten esimerkiksi lihavuuteen liittyvät negatiiviset asenteet aiheuttavat lihavalle stigman, joka ihan fyysisesti ja mitattavasti huonontaa terveyttä.

http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/oby.21716/abstract

Media luo mielikuvaa lihavista makkaravuoria ja roskaruoka-annoksia ahmivina sohvaperunoina, jotka kuolevat lihavuuden aiheuttamiin sairauksiin hetkenä minä hyvänsä. Takavuosina Helsingin Sanomilla oli juttusarja tai kampanja nimeltään läskisota. Silloin keksittiin toinen toistaan rajumpia otsikoita siitä, miten lihavat tekevät kovasti töitä pysyäkseen lihavina.

http://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000002659105.html

Paitsi otsikko, myös jutun kalorilaskelmat olivat harhaanjohtavia ja lihavuutta tarkoituksellisesti demonisoivia. En edelleenkään ymmärrä, miten lihavuuteen yleensä ymmärtäväisesti suhtautuva professori Mustajoki oltiin saatu juttuun poseeraamaan makkarakasojen äärelle.

Kirjoitin jo tuolloin kyseisestä lehtijutusta postauksen.

https://heftytraining.wordpress.com/?s=n%C3%A4in+meit%C3%A4+huijataan&submit=Haku

Hesarin läskisota on hiljalleen hiipunut ja lihavuuteen liittyvien juttujen kulma ei ole enää ollenkaan niin syyllistävä tai raflaava, kuin takavuosina. Mitään hyötyä kauhistelusta ei ollut. Suomalaisten lihavuus ei kääntynyt kirjoittelun ansiosta laskuun. Pahaa oloa se varmasti lisäsi. Hesari syyllistyi jutuillaan suoranaiseen shamingiin.

En tarkoita sitä, että lihavuutta tulisi alkaa ihannoimaan yhtään sen enempää kuin mitään muutakaan olomuotoa. Neutraali suhtautuminen riittää. Toki neutraalilla otsikoinnilla ei klikkauksia kerätä. Jos halutaan ihannoida jotain, ihannoidaan hyvää oloa ja terveyttä, terveellistä syömistä ja liikkumista. Jokaista pientäkin tekoa terveyden ja hyvinvoinnin eteen.

Positiivisuudella ja kannustamisella on paljon suurempi voima kuin kauhistelulla. Seuraavan kerran kun tekee mieli ”herätellä” jotakuta ongelmansa suhteen tai sättiä itseä itsekurin puutteesta, koita vaihteeksi ihan toista kulmaa: empatiaa.

2015-01-10-4220

 

Itsekurilla lihavaksi

Otsikko kuulostaa varmasti monesta käsittämättömältä. Eikö se ole juuri itsekuri jolla ihmisen pitäisi saada pidettyä syömisensä ja liikkumisensa kunnossa ja siten itsensä normaalipainoisena? ”Pitää ottaa itseään niskasta kiinni”, ”pitää palata taas ruotuun”, ”mind over matter”.

Koko elämänsä tulisi pidellä itseään niskasta kiinni ja olla asennossa ruodussa. Kuulostaa aika ankealta. Vähän sellaista löysässä hirressä roikkumista. Ja sitä se juuri onkin. Valtaosa ihmisistä ei pysty olemaan ruodussa 365 päivää vuodessa 24/7 koko lopun elämäänsä. Osan elämästään kyllä pystyy, näinhän toimivat esim. monet huippu-urheilijat aktiiviuransa aikana.

Itsekuri tarkoittaa oman käytöksensä hallitsemista. Itsekuria harjoittava ihminen kieltäytyy hetkellisistä haluista ja mielihyvän hankkimisesta korkeamman päämäärän vuoksi. Tätä kutsutaan lykätyksi tarpeiden tyydytykseksi.

Jotta ihminen laihtuu, hänen tulee kuluttaa energiaa enemmän, kuin mitä energiaa saadaan. Evoluutiossa elimistömme on kehittynyt vastustamaan tätä. Valtaosan elimistöillä on tehokkaita keinoja suojautua laihtumista vastaan. Toisilla mekanismi on vahvempi kuin toisilla, tämä johtuu puhtaasti geeneistä.

Koska elimistömme vastustaa laihtumista, pyrimme tietoisesti hallitsemaan kehoamme itsekurin avulla. Kiellämme, rajoitamme ja kontrolloimme. Mutta koska syöminen ei ole vain mielihyvän hankkimista vaan elossapysymisen ehto, emme voi loputtomiin sivuuttaa nälkäsignaalejamme. Tai voimme, sitä kutsutaan anorexia nervosaksi ja siihen voi kuolla.

Monella kuitenkin elimistö laittaa hanttiin ennen kuin anoreksiaan ajaudutaan. Elimistö hidastaa aineenvaihduntaansa, laittaa nälkäviestit kovemmille kierroksille ja joidenkin tutkimusten mukaan jopa suoliston bakteerikanta alkaa manipuloimaan aivojamme niin, että söisimme enemmän. http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/kilot-kertyvat-aivoissa-asti

Itsekurin avulla voi taistella elimistöään vastaan vain tiettyyn pisteeseen asti. Tämä piste on ihmisillä hyvin yksilöllinen. Valtaosalla elimistö kuitenkin voittaa jossain vaiheessa ja lihominen lähtöpisteeseen ja usein sen ylikin alkaa. Tämä siksi, että vararavintoa olisi tarpeeksi silloin kun uusi nälänhätä eli tässä tapauksessa laihdutuskuuri taas koittaa.

Nälänhallinta ja kylläisyysmekanismi on virittynyt tekemään kaikkensa, jotta elimistömme saavuttaisi takaisin menetetyn rasvan. Jos nälkäsignaalia on sivuutettu pelkän itsekurin avulla jo pitkään, yleensä elimistö lopulta voittaa. Kuten professori Mustajoki toteaa: tahdonvoimakin lopulta väsyy kuin lihas.

http://www.hs.fi/tiede/art-2000005025205.html

Kun tämä prosessi toistetaan useita kertoja on syntynyt ilmiö nimeltä jojo-laihdutus. Kun äärimmäisen vahvalla itsekurilla varustettu ihminen alkaa taas taistelemaan elimistöään, biologiaa ja evoluutiota vastaan, itsekuri kantaa taas tiettyyn pisteeseen mutta hyvin harvoin loputtomiin ja elimistö saa kantajansa palauttamaan painon taas lähtöpisteeseen ja mieluiten sen yli.

Vuosia näin toimimalla, päädymme lopulta alkuperäistä lähtöpistettä korkeampaan painoon, josta on joka kerta vaikeampaa päästä alas, kun aineenvaihdunta, nälänhallintajärjestelmä ja kylläisyysmekanismi on itsekurin voimalla sekoitettu liian monta kertaa.

Näin saamme äärimmäisen vahvalla, ehdottomalla ja joustamattomalla itsekurillamme itsemme lihaviksi.

Tämän takia liian vahva itsekuri voi olla elinikäisen painonhallinnan kannalta huono asia. Vahva itsekuri joustamattomine kontrollointeineen ei opeta kenellekään kohtuutta, joustavuutta tai sallivaa kieltäytymistä mitkä taas ovat tutkitusti pysyvän painonhallinnan edellytyksiä.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/01/08/ravitsemusasiantuntija-patrik-borg-itsekuri-ja-syyllistyminen-eivat-auta

Jos olet jo liian monta kertaa lyönyt pääsi samaan itsekuri-ansaan, on aika miettiä uusia keinoja. Siitä lisää myöhemmin.

IMG_0468

 

Rauhallista Joulua!

Kärvistelen itse tässä vielä kuumeen ja flunssan kourissa, joten jouluvalmisteluja ei ole tänä vuonna ollut ollenkaan. Vanhempani tarjoavat joulupöydän. Itse en jouluruokailuun pysty osallistumaan vatsalaukun tulehduksen takia mutta tuleehan se joulu taas ensi vuonnakin uudestaan, että sikäli ei mikään valtava menetys.

Ensi vuonna sitten uudet kujeet, niistä lisää myöhemmin.

Rauhallista joulua ja valoisaa vuotta 2017!

2014-12-25-4121

Jojoilua vai luonnollista painonvaihtelua?

Kaikki painonvaihtelu ei ole jojoilua. Jojoilulla tarkoitetaan nimenomaan jojo-laihduttamista, eli sitä, että pudotetaan, usein tiukalla laihdutuskuurilla tietty määrä kiloja ja sitten jollain aikavälillä saadaan kaikki kilot takaisin, usein korkojen kera.

Tilastojen kertoma karu totuus on, että 80-90% painonpudotuksesta on jojo-laihduttamista, koska vain hyvin pieni prosentti painonpudotuksesta on pysyvää. Yleensä tulokset eivät pysy edes vuotta.

Muista syistä tapahtuva painonvaihtelu ei ole jojottamista, ei silloinkaan vaikka vaihtelu olisi useita kymmeniä kiloja. Ihminen voi esimerkiksi erilaisten sairauksien takia lihoa tai laihtua kymmeniä kiloja, ilman, että olisi tarkoituksella laihdutettu.

Painonvaihtelua voi aiheuttaa lukuisat eri syyt. On täysin luonnollista, että on eri painossa:

  • Aamulla ja illalla
  • Talvella ja kesällä
  • Ennen kuukautisia, kuukautisten aikana ja kuukautisten jälkeen
  • Ennen ateriaa ja aterian jälkeen
  • Ennen treenejä ja treenien jälkeen
  • Ennen imetystä, imettäessä ja imetyksen loputtua
  • Ennen sairastamista, sairastaessa ja sairastamisen jälkeen
  • Ennen lääkitystä, lääkityksen aikana ja lääkityksen jälkeen
  • Ja niin edelleen…

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Painonvaihtelu on normaalia ja kuuluu elämään. Kehoa voi turvottaa tilapäisesti todella monet asiat, eikä silloin ole aina kyse lihomisesta. Esimerkiksi nainen saattaa näyttää yhdeksännellä kuulla raskaana olevalta esimerkiksi. ärtyvän suolen oireyhtymän, refluksin tai vaikka vatsalihasten erkauman takia. Syitä voi olla lukuisia muitakin.

Tämän takia pidän vaakaa täysin turhana kapistuksena. Se ei kerro onko kyseessä laihtuminen, lihominen vai luonnollinen painonvaihtelu. Asia selviää vain elintapojaan seuraamalla.

Linkitin Heftyn Facebook-sivuillekin YLE:n lanseeraaman hyvinvointi-indeksin:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/12/19/painoindeksi-romukoppaan-nyt-tulee-hyvinvointi-indeksi

Moni muukin taho on aiemmin jo laatinut erilaisia hyvinvointi-indeksejä mutta toivon todella, että YLE lyö tammikuussa alkavan ohjelmansa ”Vaakakapina” avulla ajatuksen läpi niin koko kansaan, kuin erityisesti terveydenhuoltoonkin.

Jos elintapoja seuraamalla selviää esimerkiksi, että aina talvisin tulee syötyä enemmän ja liikuttua vähemmän kuin kesällä ja on siksi joka talvi yhden vaatekoon isompi kuin kesällä, ei ole välttämättä syytä huoleen. Jos joka kesä se talven isompi vaatekoko vaihtuu taas pienemmäksi, pysyy pitkän aikavälin paino kuitenkin samana, vaihtelusta huolimatta.

Tällöin syksyisin tapahtuva painonnousu on luonnollista painonvaihtelua, ei lihomista, eikä edes jojottamista, ellei siihen liity tarkoituksellinen laihdutuskuuri. Pitkäjännitteistä painonhallintaakin voi harrastaa näin.

Ero jojo-laihduttamisen ja painonvaihtelun välillä on toiminnan pakonomaisuudessa ja kontrolloinnissa. Jos kesäisin yksinkertaisesti kevyempi ruoka maistuu paremmin ja ulkona tulee liikuttua enemmän, ei kyse ole silloin laihduttamisesta, eikä jojoilusta.

Kun tiedostaa painonvaihtelunsa syyt, ei asiasta tarvitse ottaa niin valtavaa stressiä. Kun seuraa elintapojaan, on helpompi huomata, milloin vaatteet kiristävät nesteturvotuksen tai vaikkapa ilmavaivojen takia, milloin varsinaisen lihomisen takia.

Vaikka syynä olisikin elintavoista johtuva rasvamassan kertyminen, ei silloinkaan ole syytä alkaa painelemaan paniikkinappulaa ja alkaa hampaat irvessä laihdutuskuurille. Elintapojensa ja kokonaisvaltaisen hyvinvointinsa kartoittaminen kyllä johtaa lopulta sylttytehtaalle. On paljon järkevämpää puuttua ongelman alkuperäisiin syihin kuin seurauksiin. Syyt saattavat olla unenpuutteessa, stressissä, itsetunnossa tai monessa muussa asiassa. Kilot ovat vain seurausta.

Vuosi vaihtuu ja on taas aika lupauksille. Haastan sinut lupaamaan, että ei mennä enää puuhun peppu edellä ja hyvinvoinnissa kiinnitetään jatkossa huomio kokonaisuuteen ja syihin, ei seurauksiin. Vain siten pääsemme kohti tasapainoisempaa elämää ja hyvinvointia.

Lempeää joulunodotusta!

2013-12-13-0701

 

 

 

Mitä lääkärit tekevät väärin

Terveydenhuollossa olisi todellakin parantamisen varaa monessakin suhteessa mutta etenkin ruokavalioon ja ravitsemukseen liittyvä tieto ja hoito on pahasti retuperällä.

Moni ylipainoinen kertoo, että kävi lääkärillä minkä vaivan takia tahansa, lääkäri käskee laihduttamaan, vaikka painolla ei olisi mitään tekemistä kyseisen vaivan takia. Itse en ole tätä kokenut, vaikka olen ollut 13 vuotta ylipainoinen.

Mutta lääkäri on kyllä ehdottanut laihduttamista vaivaan, johon sillä todistettavasti on apua. Omalla kohdallani vaiva oli kuitenkin myös silloin, kun olin hyvin hoikka ja toisaalta taas silloin, kun olin nykyistä pari kiloa painavampi, kyseistä vaivaa ei ollut niin pahana kuin nyt. Itselläni vaiva ei siis korreloi suoraan painon kanssa.

Mutta ruokavalion kanssa korreloi. Vaivani on krooninen refluksi. Se on synnynnäinen ja rakenteellinen, sen suhteen asialle on aika vähän tehtävissä mutta ruokavaliolla voi joko lisätä tai vähentää oireita. Minun oireeni pysyvät siedettävänä, kun syön maitotuotteita kuten jogurttia, rahkaa tai vaniljajäätelöä (suklaajäätelö tai suklaa missään muussakaan muodossa ei sovi). Iso osa kasviksista ja hedelmistä aiheuttaa tällä hetkellä pahoja oireita, kuten myös rasvainen kala, pähkinät, avokado ja omega3 kapselit. Eli suunnilleen kaikki terveellinen ruoka aiheuttaa tällä hetkellä kipua. Näissä on refluksikkojen kesken hyvin paljon yksilöllisiä eroja.

Se, että lääkäri vain ylimalkaisesti ehdottaa laihduttamista, antamatta mitään konkreettisia ohjeita siihen tai antamatta edes lähetettä ravitsemusterapeutille, jonka kanssa voisimme käydä läpi kinkkistä tilannettani ja ruokavaliotani, ei auta mitään eikä ketään. Jos asialle ei terveydenhuollossa voida tehdä mitään, miksi ottaa sitä edes puheeksi vastaanotolla?

Refluksini on synnynnäinen ja olen kärsinyt sen oireista n.20 vuotta, myös hoikkana. Olen saanut pidettyä sen kohtuullisesti aisoissa ruokavalion avulla mutta edellisten synnytysten (ja sen seurauksensa saatujen antibioottikuurien) jälkeen, sekään ei ole enää auttanut vaan oireet ovat räjähtäneet viimeisen puolen vuoden aikana käsiin.

Tunnen hyvin ruokavalion, jota vaivaani virallisissa lähteissä suositellaan, mutta nyt tilanteeni vaatisi erikoisosaamista. Lääkärikin totesi, että omahoitoni on hyvää ja mitään muuta ei ole enää tehtävissä paitsi se laihduttaminen. Kuitenkin laihduttaminen jo muutenkin rajoitetun ruokavalioni kanssa on erittäin haastavaa. Se on haastavaa silloinkin, kun mitään rajoituksia ei ole.

Valtaosa laihdutuksista epäonnistuu. 80% laihduttaneista lihoo kaiken takaisin vuodessa. Kyllä VUODESSA. Mitä tapahtuu lopuille 20%lle? Hekin ennemmin tai myöhemmin lihovat kaiken takaisin, useimmat korkojen kera. Vain pienen pieni prosentti pitää laihdutetut kilot pois hautaan asti. He ovat säännön vahvistavia poikkeuksia.

Onko millään muulla hoidolla niin huonoa hoitovastetta kuin lahduttamisella? Ja miksi näin huonoa, tehotonta tai jopa haitallista hoitoa kenellekään edes suositellaan? Etenkin kun monen ihmisen lihominen on saanut alkunsa nimenomaan toistuvasta laihduttamisesta.

Omassa ja monen muun tapauksessa ruokavaliomuutos ja liikunnan lisääminen auttaa. Ne auttavat, vaikkei laihtuisi grammaakaan. Miksei korosteta tätä? Omat elintapani ovat melko hyvät jo nyt, en juo enkä polta, eikä ruokavalioni ole aivan retuperällä. Siinä on silti parannettavaa ja hiottavaa.

Pitäisi myös päästä liikkumaan enemmän, mikä on selän takia tällä hetkellä vaikeaa. Ja kirsikkana kakun päällä: pitäisi saada nukkua. Itse en ole nukkunut kunnolla kolmeen vuoteen, johtuen osittain selästä, osittain pienistä lapsista ja hyvin isolta osalta pahentuneesta refluksista.

Yölliset kipukohtaukset saattavat kestää nykyään 4-10h ja niihin ei auta mikään lääke, niksi tai toimenpide, joita refluksikoille suositellaan (oikeasti tekisi mieleni motata jokaista, joka tulee sössöttämään itsestäänselvyyksiä sängyn päädyn nostamisesta tms. kai mä ne nyt tiedän, kun olen tätä koko ikäni sairastanut.)

Miten kukaan, joka ei ole nukkunut kolmeen vuoteen, pystyy tsemppaamaan ruokavalion ja liikunnan suhteen? Nukkuminen tulee kuntoon sitten, kun lapset ovat isompia ja kivut eivät pidä öitä hereillä. Olen siis melkoisessa noidankehässä. En nuku, koska kivut ja kivuille ei jaksa tehdä tarpeeksi, koska en nuku.

Sitkeänä sissinä en tästä toki lannistu ja elämä velvollisuuksineen hoidetaan kuten aina ennenkin. Olen niitä ihmisiä, joka seisoo vaikka tikun nokassa ja hoitaa homman kotiin niin työn, kuin perheenkin osalta, vaikka olisi pää kainalossa.

Mitä olen nyt tehnyt? Vakiojuttujen lisäksi olen alkanut pitämään ruoka- ja oirepäiväkirjaa. Olen tarkentanut oirepäiväkirjan perusteella ruokavaliota. Mutta en laihduta, mikäli sillä tarkoitetaan vaa’alla käymistä ja makroravinteiden / kalorien laskemista tai vartalon mittojen mittaamista. Siihen en ryhdy. Se on aivan turhaa ja johtaisi vain isompiin ongelmiin painon jojotteluineen.

Miksi lääkäri ei antanut konkreettisia ohjeita, vaikkapa juuri ruoka- ja oirepäiväkirjan pitämistä? Tai kysynyt, pidänkö sellaista jo. Varmaankin siksi, että lääkäri ei ole ravitsemusterapeutti, eikä yleislääkäri edes koulutuksensa puolesta tiedä ravitsemuksesta ja ruokavaliosta samalla tavalla, kuin ravitsemusterapeutti. Kun jonkun alan tai alueen osaamista ei ole, miksi lähteä edes kommentoimaan tai neuvomaan jotain ylimalkaista? Ihan sama olisi sitten vaan sanoa, että hei tsemppiä sulle, jos ei ole mitään relevanttia ja konkreettista annettavaa.

En menetä silti toivoani. Koitan pienin askelin saada terveyteni kuntoon ja olen kiitollinen niistä harvoista, edes kohtuullisesti nukutusta, kivuttomasta yöstä. Kaikki eivät silti ole niin sitkeitä, sisukkaita ja omatoimisia. Silloin voi olla vaikeaa, ellei jopa mahdotonta nähdä valoa tunnelin päässä.

IMG_5814

 

 

 

 

Kipuja

Kävin eilen osteopaatilla ja nyt selkä on, jos mahdollista, vieläkin kipeämpi. Kaikki keinot on nyt otettu käyttöön: fysioterapia, hieronta, osteopatia ja tukivyö. Mutta mainittavaa iloa näistä mistään ei ole ollut. Lähestulkoon kaikissa asennoissa sattuu ja kipu valvottaa välillä öisinkin. Kipujen syistä kirjoitin edellisessä ja muutamassa aiemmassakin postauksesta. https://heftytraining.wordpress.com/2016/09/10/piiitkan-tauon-jalkeen/

Nyt viimeisen viikon ajan on tullut kannettua tavaraa ja lapsia kannan tietysti päivittäin muutenkin. Mun elämä on aina ollut sellaista, että jatkuvasti kannan jotain paikasta A paikkaan B ja siksi olisi ihan kiva, että selkä olisi kunnossa. Ja liikuntaakin olisi kiva vihdoin päästä harrastamaan, siis muutakin kuin fysioterapeutin määräämiä jumppaliikkeitä, joissa ei kauheasti oikeastaan edes liikuta mihinkään.

Tähän asti olen viettänyt varsin kivutonta elämää. Mulla ei ole usein päänsärkyjä ja lapsuudesta asti vaivannut refluksikin on valtaosin ollut ruokavaliolla ja satunnaisilla lääkkeillä hoidettavissa. Tosin nyt alkusyksystä sekin paheni vatsalaukun tulehdustilaksi asti mutta on tullut jo pikkuhiljaa parempaan kuntoon. Naisten vakiovitsaus eli kuukautiskivutkin ovat aina olleet tosi lievät, eikä migreenikään ole koskaan vaivannut.

Selkä sen sijaan ei ota parantuakseen. Sen kanssa on kärvistelty jo kaksi vuotta ja kärsivällisyys ei enää tahdo riittää. Istumatyöläisenä olen tosin tyytyväinen, että istuminen on vähiten kivulias asento. Blogia ei huvita kauheasti päivittää, kun mitään uutta ei ole juuri ollut, tätä samaa selkäkipua vain.

Mietin, että laittaisin kuvia niistä liikkeistä, joita fyssari on määrännyt tekemään. Mutta koska niistä ei ole mitenkään ihan huikeaa apua ole ollut, koen senkin vähän turhaksi.

Tätäkin kirjoittaessa teen syvien vatsalihasten pitoa, teen sitä nykyään kaupan kassajonossa, autolla ajaessa ja ihan joka välissä missä vaan pystyn. Lantionpohjalihakset on nekin treenattu jo kramppiin asti. Silti lantio on edelleen virheasennossa eikä muutosta parempaan näy.

Osteopaatti sanoi, että SI-nivelen alueella on mulla todella pahat jumit, jotka ovat tulleet pitkään jatkuneesta lantion virheasennosta. Siksi fyssarin määräämillä liikkeilläkään ei ole niin suurta vaikutusta, kuin voisi toivoa.

Mutta onneksi tämä selkäkipu on vain yksi pieni osa elämää ja ilonaiheita riittää kivuista huolimatta. Yksi niistä on tällä hetkellä kurpitsan satokausi, kurpitsalyhdyt, keitot- ja piirakat.

2014-10-17-3439

 

 

Piiitkän tauon jälkeen

Nyt pääsi vierähtämään blogitauko pitkäksi. Niin moni muu asia menee prioriteettilistalla tämän kirjoittamisen ohi, ettei vaan ole ollut aikaa. Mietin välillä, että lopetanko kokonaan, kun en ehdi kirjoittamaan mutta moni lukija varmaan jo tottunut harvaan postaustahtiin.

Mitä kuuluu siis nyt? Vatsalihasten erkauman ja siitä johtuvien selkäkipujen kanssa taistellaan edelleen. Olen käynyt nyt fyssarilla muutaman kuukauden. Sieltä tuli aluksi ihan väärät treeniohjeet, kunnes fyssari konsultoi Kätilöopiston kollegaansa asiassa. Nyt ollaan vihdoin oikeilla jäljillä.

Synttärilahjaksi toivoin myös hierontalahjakortteja ja niitä sain useammankin, samoin lahjakortteja osteopaatille. Näihin nyt siis aikoja varailemaan.

Selän lisäksi myös vatsa on vaivannut synnytyksestä lähtien mutta se on ihan oma stoorinsa. Lasten suhteen kävi uskomaton tuuri siinä, että nukkuvat yöt mutta ei siitä juuri ole iloa ollut, kun itse valvon omien kipujeni takia.

Mulla ei koskaan aiemmin ole ollut mitään selkäkipuja eikä juuri muitakaan kipuja kuten päänsärkyjä, migreenejä tms. Luulin, että mulla on jotenkin erityisen vahva selkä, kun ikinä ei mitään ongelmia vaikka istumatyötäkin olen ehtinyt toistakymmentä vuotta tekemään. Mutta sitten kun tarpeeksi monen asian summa osuu kohdalle, kamelinkin selkä katkeaa näemmä.

Erkauma-asiasta löytyy todella kirjavaa tietoa netistä ja jopa asiantuntijoilta. Fyssarikin laittoi lankuttamaan, no kyllähän se onnistui ihan reiluja pätkiäkin vielä, mutta teki hallaa niin selälle kuin erkaumallekin.

Kun erkauman tilasta ei meinattu saada kunnolla käsitystä, pyysin ultraamaan sen samalla, kun olin muiden vatsavaivojen takia ultrassa (etsittiin siis sappikiviä mutta niitä ei ollut). Ja sitten meni treenikin ihan uusiksi, kun todettiin, että kyllä siellä ihan selkeä erkauma on.

Kun asiaa tutkittiin tarkemmin, havaittiin, että kontakti syviin vatsalihaksiin oli kadonnut. 2014  sektion jälkeen mulla ei ole juuri ollut alavatsassa tuntoa. Jotain hermoyhteyksiä siellä silloin leikkauksessa katkennut, joten nyt aluksi yritetään luoda uusi yhteys aivojen ja poikittaisen vatsalihaksen välille. Se on vähän kuin joutuisi opettelemaan uudestaan kävelemään, hidasta ja vaatii täyttä keskittymistä. Keskittyminen onkin sitten oma haasteensa pikkulapsiperheessä.

Kaikki muu treenaaminen on aikalailla katkolla niin kauan, kunnes jotain edistystä tapahtuu erkauman suhteen. Vesijuoksuvyön kävin ostamassa, koska se on yksi harvoista liikuntamuodoista, joita tämän vaivan kanssa voi harrastaa.

Että näin. Ehkä vaihdan väliaikaisesti blogin nimeksi HeftyKuntoutus.

Kuva on talvinen mutta jotenkin tuosta jäärailosta tulee tämä erkauma mieleen. Tämmöinen aasinsilta sitten.

IMG_0649