En rakasta kehoani ja se on ihan ok

Kehopositiivisuuteen liitetään usein oman kehon rakastaminen ehdoitta vaikka se ei varsinaisesti kehopositiivisuuden määritelmään sisällykään. Kehopositiviisuus on ensisijaisesti ihmisoikeusliike marginaalistetuille kehoille, joihin en esim. itse keskiarvokehoni kanssa kuulu, joten olen liikkeessä ja aktivismissa mukana ns. allyna eli liittolaisena. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kehopositiivisuus

Oman kehon rakastamista ehdoitta peräänkuulutetaan silti eri medioissa paljonkin ja mielestäni tämä asettaa useimmille riman liian korkealle. Itse pystyn kyllä hyväksymään kehoni mutta en rakastamaan ehdoitta. Tämän blogin kuvauksessakin kerron, miten en laita tavoitteita kehon ulkonäölle mutta suorituskyvylle asetan. Ehdoitta rakastaminen tarkoittaisi sitä, että kykenisin rakastamaan kehoani myös huonon suortuskyvyn tilassa ja valehtelisin jos väittäisin, että näin on.

Mun on välillä vaikea hyväksyä sitä etten pysty moniinkaan kovin extremeihin kehollisiin suorituksiin, vaan melko kovallakin vaivannäöllä pääsen korkeintaan ihan ok peruskuntoon. Ja tilannehan ei helpotu, mitä vanhemmaksi tulen.

Blogi on alusta asti ollut myös HAES (Health At Every Size) -blogi, eli seuraa ideologiaa, jonka mukaan pyritään parempaan terveyteen joka koossa. Esim. kehopositiivisuuteen ei kuulu tätä terveyspyrkimystä, eikä se ole mikään ehto sille. Moni niputtaa BoPon ja HAESin samaan mutta niillä on juuri tämä ero. Ihminen voi toki kannattaa samanaikaisesti sekä HAESia ja BoPoa, ne eivät sulje toisiaan pois vaikka ovatkin eri asioita.

https://en.wikipedia.org/wiki/Health_at_Every_Size

Nykyisten ulkonäköpaineiden ja kauneusihanteiden ilmapiirissä on mielestäni jo saavutus, että pystyy olemaan vihaamatta kehoaan ja ulkonäköään. Hyväksyminen on jo siitä hieman eteenpäin ja kehon ehdoitta rakastaminen ihan hieno pyrkimys mutta monelle utopistinen saavuttaa.

Oppiminen on elinikäinen prosessi, jossa tärkeämpää on matka kuin päämäärä. Itse koitan opetella armollisemmaksi kehon suorityskyvyn suhteen.

.

.

.

.

.

.

Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja. Koska blogi ei ole millään tasolla kaupallinen (en hyödy mainoksista enkä klikkauksista), joudutte vain kestämään.

Älä onnittele laihdutussaavutuksesta

Edellisessä postauksessa kirjoitin siitä, kuinka olen laihtunut viimeisen 12-13 vuoden aikana (2008 jälkeen) n. 25-30kg. Osa tulehduksellisen sairauden takia, osa selän kuntoutuksen sivutuotteena, osa kuntoilutavotteiden sivutuotteena ja osa dieettilaihduttamisesta luopumisen seurauksena.

Siitä huolimatta moni luki postauksen ”laihdutuskertomuksena” ja tuli onnittelemaan ”laihdutussaavutuksesta”. En tiedä miten on mahdollista ymmärtää kirjoitettu niin väärin. Ehkä jos viitsii lukea vain otsikon ja vetää loput johtopäätökset ja oletukset omasta hatusta.

En tiedä miten voisin asian selvemmin ilmaista, mutta laihtuminen ja laihduttaminen ovat eri asioita. Laihduttaminen on tarkoituksellista painonpudotusta eli toimintaa, jonka ensisijainen tarkoitus on tähdätä painon alenemiseen ja kehon koon pienenemiseen. Laihtumista taas voi tapahtua myös tahattomasti, esim. sairauden seurauksena.

Koska mun tapauksessa on ollut kyse laihtumisesta, ei laihduttamisesta, pidän absurdina ja jopa tökerönä, että tullaan onnittelemaan ”laihdutussaavutuksesta”. Se kertoo kommentoijasta sen, kuinka pointtini on mennyt viuhuen ohi, eikä olla vaivauduttu perehtymään siihen, mitä laihtunut henkilö on laihtumisestaan kertonut.

Mun tapauksessa sairaudesta johtunut laihtuminen oli todella kivuliasta ja tuskallista. Kivut olivat pahimmillaan pahemmat kuin synnyttäminen. Jollain paino saattaa pudota esim. mielenterveysongelmien takia, lievien terveysongelmien takia tai kuolemanvakavien sairauksien takia, kuten syövän takia.

Jos et tiedä tai täysin ymmärrä, miksi joku on laihtunut, älä hyvä ihminen mene onnittelemaan laihdutussaavutuksesta. Laihdutussaavutuksesta voit onnitella, jos olet täysin varma, että kyse on tarkoituksellisesta painonpudotuksesta, eli siitä, että henkilö on tarkoituksella laihduttanut ensisijaisesti siksi, että haluaa olla pienempi ja kevyempi ja haluaa asiasta kehuja ja että laihtumisen taustalla ei ole syömishäiriötä.

Mun tapauksessa kyse ei ole vuoden 2012 jälkeen ollut siitä. 2008-2010 tein vielä ”pakko olla laihempi” -paniikkiliikkeitä, kunnes 2010-2013 välillä aloin oivaltaa mitä oikeasti haluan. Ja tuon jälkeen motiivini ei enää hetkeäkään ole ollut se, että kokisin tarvetta olla pienempi tai kevyempi. Tai se, että olisin kokenut lihavamman minäni huonommaksi kuin hoikemman minäni.

Minun 25-30kg painavammassa olotilassa ei ollut mitään vikaa. En näyttänyt mielestäni ulkonäöllisesti yhtään sen huonommalta kuin nytkään, eikä mikään sairauteni tai kehoni kivuliaampi tila johtunut lihavuudesta. Elämässäni v. 2000-2008 tapahtuneesta liikunnan vähentymisestä osittain ehkä johtui. Mutta olen täysin varma, että pelkästään liikunta ja lääketieteellinen- sekä fysioterapeuttinen hoito olisivat auttaneet kaikkiin kehoni ongelmiin, vaikken olisi laihtunut grammaakaan.

On fysiikan laki, että ihminen voi laihtua vain jos kulutus on isompaa kuin energiansaanti. On faktaa, että mun kulutus on 2008-2021 ollut energiansaatiin verrattuna huomattavasti suurempaa kuin 2000-2008. Liikunta on ollut oleellinen osa mun elämää aina, paitsi 2000-2008. Tähän on monia syitä, joista ei tässä sen enempää. Yksikään syistä ei ollut itsekurin puute tai laiskuus, eikä liikunta palannut elämääni itsekurin, minkään ryhtiliikkeen tai laihduttamisen takia.

Mä olen rakastanut liikuntaa aina. Mulla vaan oli elämässäni tuo ajanjakso 2000-08 jolloin fokus oli muualla monista eri syistä ja siksi lihoin. Ja mitä sitten? Se on vain elämää. Ajanjaksoja tulee ja menee. Joskus voi taas tulla eteen vastaava ajanjakso. Paino voi vaihdella, koska life happens. Juuri tästä syystä on absurdia onnitella ja ylistää jostain niin triviaalista asiasta, kuin painon putoamisesta.

Kuvissa liikuntaa aina rakastanut ihminen tekee rakastamaansa asiaa.

.

.

.

.

.

.

Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja. Koska blogi ei ole millään tasolla kaupallinen (en hyödy mainoksista enkä klikkauksista), joudutte vain kestämään.

Laihduin 30kg ja pidän edelleen laihdutuskulttuuria haitallisena

Some ja muu media on täynnä sankarilaihduttajien ennen ja jälkeen -kuvia. Laihduttamista ja laihtuneita ihaillaan. Laihtuneisiin liitetään mielikuvia kovasta itsekurista ja muista positiiviseksi koetuista luonteenlaaduista.

Olin 12 vuotta sitten (2008-2010) n. 30kg painavampi kuin nyt. About, koska ihan tarkkaa tietoa korkeimmasta painolukemasta ei ole. Olin silloin 32-34 vuotias. Aikaa jolloin olin päätynyt korkeimpaan painooni, oli edeltänyt 20 vuotta, jolloin paino oli sahannut alas-ylös-alas-ylös lukuisien extreme-dieettien ja pikadieettien takia. Olin tuona aikana saanut yhden lapsen, mutta raskauskilot eivät olleet oleellisin syy loputtomasti jatkuvalle lihomis-laihtumis -kierteelle. Suurin syyllinen lihomiseeni oli kristallin kirkas: laihduttaminen.

Totuus valkeni itselleni joskus tuossa 2010 kieppeillä. Ymmärsin, että olen jojo-laihduttamisella sopeuttanut lepokulutustani yhä alemmalle ja alemmalle tasolle. Olin jokaisessa laihdutuksessa menettänyt sekä rasvaa että lihasta, mutten missään vaiheessa ollut tajunnut, että menetetyt lihakset tulisi hankkia takaisin, jotta lepokulutus ja yleinen jaksaminen pysyy mielekkäällä tasolla.

Tulin siihen tulokseen, että kaikki täytyy tehdä nyt toisin. Jos haluan pysyviä tuloksia aineenvaihduntaan, täytyy keskittyä lepokulutuksen lisäämiseen enemmän kun energiansaannin vähentämiseen. Syömättä oleminen oli itselleni liiankin helppoa, jopa addiktoivaa. Jos halusin, pystyin kyllä kieltämään itseltäni kaiken salaatinlehteä energiatiheämmän. Mutta se oli johtanut vain siihen, että olin opettanut kehoni hämmästyttävän energiatehokkaaksi. Jopa niin tehokkaaksi, että 1600 kcal päivittäisellä energiasaannilla, en laihtunut enää grammaakaan. Jojolaihdutuksilla metabolinen adaptaatio oli viritetty huippuunsa.

Selvää oli, että lepokulutusta on helpointa lisätä hankkimalla rajusti lisää lihasmassaa. Hankin salikortin ja menin painonnoston ja voimanoston peruskursseille. En laskenut kaloreita, enkä makroja. Koitin suunnilleen pysyä lautasmallin mukaisessa syömisessä ja treenasin kovaa. 2011-2012 paino putosi 12-16kg suunnilleen, koska tarkka lähtölukema ei ollut tiedossa.

Keväällä 2013 tulin raskaaksi, otin treenien kanssa hillitymmin. Sain keskenmenon. 2013-2014 vuodenvaihteessa tulin uudelleen raskaaksi ja vaikka treenaamisella ei ollut varmasti mitään vaikutusta aiempaan keskenmenooni, liikuin alitajuisesti hillitymmin. 2014-15 imetin ja valvoin yöt. 2015 olin uudestaan raskaana ja 2016 syntyi kuopus, ja taas imetin ja valvoin. Pudotetusta painosta tuli raskauksien myötä muutama kilo takaisin. Lopulta melko vähän kuitenkin, ennen raskauksia hankitun lihasmassan ja siitä johtuneen vilkastuneen lepokulutuksen ansiosta.

Lyhyellä aikavälillä ja vanhemmalla iällä tapahtuneiden raskauksien sekä rotevien vauvojen takia tuli vatsalihasten erkauma, joka heikensi liikuntakykyä merkittävästi. Sen lisäksi kamppailin kovien raskauksiin liittyneeseen tulehdukseen johtaneiden kipujen kanssa, jotka johtivat leikkaukseen 2018. Näistä on blogissa tarkemmin useita postauksia, joten tässä kohdassa ei sen enempää.

Käytännössä en nukkunut 2013-2018 yhtään kokonaista yötä ja liikuntakykyni oli terveysongelmien takia merkittävästi rajoittunut. Ennen raskauksia tapahtuneesta laihtumisesta huolimatta. 2016-2018 laihduin lisää tulehduksellisen terveysongelmani takia n. 6-10kg. En kyennyt syömään kunnolla kipujen takia. En ole pitänyt kovin tarkkaa kirjaa painonvaihteluista, joten kilomäärät karkeita arvioita.

Tulehduksesta johtuneet kivut päättyivät 2018 leikkauspöydälle mutta vatsalihasten erkaumasta johtuvat selkäkivut jatkuivat aina 2020 asti. Fyssarit, hypopressivet ja kaikki oli käyty ja kokeiltu. Niistä oli hieman apua, muttei tarpeeksi. Alkuvuodesta 2021 hommasin erkaumaan erikoistuneen valmentajan, joka teki rankan treeniohjelman, jonka seurauksena keskivartalon lihakset tulivat huomattavasti parempaan kuntoon ja sen lisäksi laihduin myös yli 10kg. Valmennusohjelma ei sisältänyt toiveestani minkäänlaisia ruokavalio-ohjeita, vain treeniä.

Näin olin siis 12 vuoden aikana laihtunut n. 30kg yhteensä, n. 10 kg erissä. 2014-2020 mulla siinsi mielessä tavoite, että haluan selkäni kuntoon ja vielä päästä tekemään maastavetoa ja treenaamaan muutenkin kovaa. Halusin päästä kunnolla taas treenaamaan tanssilajeja, joita olen harrastanut alakoulusta lähtien. Mulle oli aivan yks hailee minkä painoinen olen tai miltä kroppa näyttää. Kaikista eniten halusin takaisin sen toimintakyvyn mikä mulla vielä 2013 ja sitä ennen oli.

Halusin myös saada syömiseni tasapainoon ilman perinteisiä laihdutuskuureja ja siksi perehdyin intuitiiviseen syömiseen. 2017 alkuvuodesta perustin Facebookin Intuitiivisen syömisen vertaistuki -nimisen ryhmän. https://www.facebook.com/groups/190478598358826

Koko tämän 2013-2021 välisen ajan olen ollut vahvasti mukana myös kehorauhan asialla. Tämä blogi on alusta lähtien, vuodesta 2013 alkaen ollut HAES (Health At Every Size) blogi. Blogissa on vastustettu laihdutuskulttuuria ja blogin kuvauksessa on alusta asti lukenut: ”

Anarkiaa blogissa on se, että hyvinvoinnin tavoitteita ja edistymistä ei määritä peili tai vaaka. Tavoitteet asetetaan vain ja ainoastaan kehon ja mielen suorituskyvylle ja kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille, ei kehon painolle, koolle tai ulkonäölle.

Tässä blogissa ei kieltäydytä herkuista tai ruikuteta peilin edessä vyötärömakkaroista, ei kärsitä kitudieeteillä, pyritä ”kesäkuntoon” tai mihinkään muuhunkaan sesonkikohtaiseen olotilaan. Heftytraining ei ole vain väliaikainen kuntoiluprojekti tai laihdutusblogi vaan pysyvä, hyvinvointiin tähtäävä elämäntapa. Blogi noudattaa HAES (Health At Every Size) periaatteita.”

Blogi on nyt 8 vuotias ja sen alkuperäinen linja ei HAESin suhteen ei ole muuttunut mihinkään. 30kg on pudonnut siksi, että olen kamppaillut toimintakykyni, liikuntakykyni ja terveyteni säilyttämisen takia. Laihtuminen on ollut tämän kamppailun sivutuote, ei pääasia. Ja juuri siksi en edelleenkään usko laihduttamiseen tai laihdutuskulttuuriin ylipäätään.

Mun toimintakykyni parani sitkeän elämäntapatyön ansioista, eikä laihtumisella ole mitään tekemistä asian kanssa. Toimintakyky parani, koska tein töitä fyysisen ja henkisen kunnon, palautumisen ja jaksamisen eteen. Vaikken olisi laihtunut grammaakaan, toimintakyvyn muutos parempaan olisi tapahtunut silti.

Laihdutuskulttuurin ongelma on, että siinä keskitytään kiloihin ja fokus on siinä, että ne kilot menevät alaspäin, usein jopa keinolla millä hyvänsä ja muun terveyden kustannuksella. Laihdutusbisnes on maailmanlaajuisesti miljardibisnes, jonka ainoa tarkoitus on, että ihmiset saavat nopeita tuloksia, mutta myös menettävät tulokset nopeasti vain palatakseen uudestaan ja uusimman laihdutuskikan pariin. Laihdutusbisneksellä on tässä mielessä hyvin paljon samaa huumebisneksen kanssa. Ihmiset koukutetaan ja saadaan palaamaan takaisin yhä uudestaan aina paremman fixin toivossa.

Paitsi laihdutusbisnes myös muoti- ja kauneusbisnes pyörivät sen ehdoilla, että ihmiset ovat loputtoman tyytymättömiä itseensä. Tämän takia kehopositiivisuus on vaarallinen ilmiö. Mitä ihmettä voidaan myydä ihmisille, jotka jo ovat itseensä tyytyväisiä?

En laita tähän nyt ennen kuvia. Eikä nykyinen ole mikään ”jälkeen” kuva. Se on vaan kuva tästä hetkestä. Ei mikään ”uusi parempi minä” tai muuta vastaavaa bullshittiä. Olin ihan yhtä hyvä ennenkin. Vanhoja kuvia löytyy blogista yllin kyllin, jos jotakuta kiinnostaa. Olen niihin kaikkiin erittäin tyytyväinen. Näytän ihan yhtä hyvältä myös niissä kuvissa, joissa olen n. 30kg painavampi. Ja hyvältä näytän mielestäni edelleen, muiden mielipiteistä en piittaa. In your face laihdutuskulttuuri, pitäkää kuurinne ja ihmedieettinne, en tarvitse niitä. Olen tyytyväinen itseeni ollut aina. Multa ette saa penniäkään.

Kuntosalit kiinni, mitäs nyt?

Rajoitukset astuivat voimaan ja kuntosalit ovat pari viikkoa kiinni. Tosin mun sali ei ole, meidän työpaikalla on sali, joka ei ole kiinni ja siellä pystyy useimmiten treenaamaan yksin. Mutta ne joilla ei ole tätä mahista, tässä pieni vinkkilista, mitä voit tehdä.

  • Ulkosalit ovat auki ja niitä on PK-seudulla ainakin paljon, mutta nyt ovat toki aika täynnä.
  • Kuntoportaita löytyy monesta paikasta, tosin nämä olleet korona-aikana niin suosittuja jo muutenkin, että ryysistä on.
  • Itseohjatut kotitreenit luonnollisesti, jos välineitä on. Jos ei ole, nyt kannattaa kysellä kuntosaliyrittäjiltä välineitä vuokralle ennen kuin alkaa ostamaan omia kaappeja täyteen kaikkea mahdollista.
  • Videopuhelusovellusten kautta järjestettävät ryhmäliikuntatunnit. Näitä ollut koko korona-ajan useiden eri tanssikoulujen, kuntokeskusten, joogakoulujen ym. järjestäminä.
  • Aerobiset onnistuvat nyt kelien ja kauden puolesta juosten tai pyöräillen. Toki ne jotka panostaneet talvijuoksuun ja/tai -pyöräilyyn tarvittaviin varusteisiin, ovat tehneet näitä ympäri vuoden.

Välineitä hankkiessa kannattaa huomioida, sopiiko esim. kerrostaloasunto raskaiden painojen kolisteluun vai voisiko sen treenin viedä esim. kotipihaan.

Vaikka itse pääsen työpaikan salille, olen koko korona-ajan tehnyt myös porrastreeniä ja kotitreenejä. Tanssitunteja ja joogaa etäsovellusten kautta. Malminkartanon ja Paloheinän portaita tullut ravattua satoja kertoja, vaikka välillä portaiden ryysiksessä epäilytti niiden koronalinko-efekti. Keinot on keksitty ja kunto sekä lihasmassa kasvanut.

Koko korona-aika on ainakin itselleni mahdollistanut aiempaa kovemman treenaamisen. Jokaisesta työpäivästä kun jäi etätyön ansiosta pois se turha ruuhkassa istuminen aamulla ja iltapäivällä. Kummasti vapautui aikaa treenaamiselle.

Toki työmatkat voisivat taittua ympärivuotisesti vaikka pyörälläkin jos panostaisi nastarenkaisiin ym. varusteisiin ja kävisi työpaikalla suihkussa ym. Meillä on tähän kaikkeen mahikset ja fasiliteetit kyllä. Mutta itse suosin salia aerobisten yli, koska hypertrofiset rules ja aerobiset tappaa mun glutesien gainsit ym. kyl sä tiiät bruh. (Tiedän, vikan lauseen vitsikkyys aukeaa vain niille, jotka seuraa tämmösiä juttuja, ignooraa ellei aukea.)

Alla kuvia Paloheinän portaista. Hyvällä säällä on porukkaa, huonolla ei. Nastakengillä pääsi kaatumatta ylös liukkaallakin.

.

.

.

.

.

.

Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja. Koska blogi ei ole millään tasolla kaupallinen, joudutte vain kestämään.

Maven paluu ja erkauma kuntoon

En olisi vielä vuosi sitten uskonut, että tämä hetki tulee taas koittamaan, että mave palaa elämääni vatsalihasten erkauman kuntoutuksen jälkeen. Korkea aika, eihän tässä nyt tullutkaan kuin 5 vuotta täyteen kuopuksen syntymästä ja nyt vasta on alkanut tapahtua isoja harppauksia asian etenemisen suhteen.

Jos vatsalihasten erkauma ei ole sulle tuttua niin siitä löytyy Googlesta tietoa yllin kyllin, en ala tässä referoimaan enempää. Mutta ihminen joka synnyttää kolme lasta, etenkin jos osa pienillä ikäeroilla ja vanhalla iällä ja jonka paino on vuosien saatossa vaihdellut paljon, kärsii hyvin todennäköisesti siitä, että vatsalihakset ovat erkaantuneet ja koko vatsanseinämä venynyt ”käyttökelvottomaan” kuntoon.

Selkä kipeytyy ihan jo normaalista olemisestakin, treenit ei suju, pahimmillaan sisälmykset alkavat pullistua vatsalihasten välistä (=tyrä). Koko fyysinen toimintakyky romahtaa ja kun kaikki liikkuminen sattuu, jää mieluummin lepäilemään jolloin hommasta tulee itseään toteuttava kierre: liikkuminen sattuu –> en liiku –> liikkuminen sattuu vielä enemmän.

Mä kävin fyssarilla ja tein erkauman kuntoutusta ohjeiden mukaan 2014 – 2017 heikoin tuloksin. Sit 2018 löysin hypopressiven, jota olen tehnyt tähän päivään asti. Sen avulla pääsin vähän eteenpäin mutta en lähellekään siihen kuntoon, että voisin tehdä mavea. (Huom. blogissa mainitut palvelut eivät ole blogiyhteistyötä. Olen maksanut kaikesta omalla rahalla, kuten teen aina. Tämä blogi ei tee lainkaan maksettua blogiyhteistyötä.)

Alkuvuodesta päätin ottaa mm. erkauman ja monen muunkin asian kuntoutukseen erikoistuneen valmentajan Sara Kivimäen, jonka ohjeilla olen päässyt nyt siihen kuntoon, että pystyn taas tekemään mavea. Vielä en nosta raskautta edeltäviä painoja, enkä ole maksimivoimaa hakenut tai yrittänyt nyt muutenkaan, enemmänkin hypertrofista ja perusvoimaa.

7 vuoden mave-tauon ja keskivartalon äärivenyneen tilan jälkeen on musta aika hyvin, että ylipäätään pystyn tekemään mavea. Tuolla 60 kilolla olen nyt tehnyt oikein sopivia 6-8 x 3 sarjoja tavallisella ja sumo-tyylillä. Varovasti olen kokeillut myös 70 ja 80 kilolla mutta koska en ole maksimivoimaa hakemassa, on turha tässä vaiheessa lähteä ottamaan riskejä, ennen kuin erkauman tilanteesta on täysi varmuus. Takapakkia voi seurata, jos etenee liian nopeasti ja sitä en halua. Maltti on valttia.

Ennen Saran treenejä kävin ultrauttamassa erkauman ja se oli levossa leveimmältä kohdalta 3,5cm, eli ei valtava enää. Pikemminkin maven este oli koko vatsanseinämän venynyt tila, jota olin kuntouttanut fyssareiden antamilla hyvin kevyillä ja varovaisilla harjoitteilla heikoin tuloksin. Alkuun kevyt ja varovainen onkin varmasti hyvä mutta ei sillä lopulta pitkälle pötkitä tai saada tilannetta lopullisesti korjattua. Akuuttia toimintakykyä korkeintaan.

Saran toiminnallinen koko keskivartaloon ja muuallekin kehoon tähtäävä tehokas treeni on antanut kokonaisvaltaisen avun ja tuen, jolla mavea olen taas päässyt tekemään. Saran treeneissä tuli ilmi liuta muitakin virheasentoja, toispuoleisuuksia ja virheellisiä liikeratoja, joita ollaan korjattu samalla. Koska kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ens kuussa tarkoitus mennä vielä ultraamaan erkauman lopullinen tilanne. Mutta itse niitä erkaumasenttejä tärkeämpi asia on koko vatsanseinämän kunto ja koko kehon kunto, liikeradat ja asennot.

Erkauman voi toki kuroa umpeen vaikka leikkauksella mutta jos koko vatsanseinämä on edelleen venynyt ja heikko, vatsalihasten yhteen ompelusta ei välttämättä yksinään ole apua. Tehokas kuntoutus tarvitaan joka tapauksessa, jos siis tavoitteena on tehdä mavea, kuten itselläni oli/on.

Alla mavea ja vika kuva hypopressivea. Sori epätarkkuus, kaikki napattu liikkeessä.

.

.

.

.

.

.

Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja. Koska blogi ei ole millään tasolla kaupallinen, joudutte vain kestämään.

Tanssitreenejä etänä

Mun henkireikä koronaikana on ollut etänä järjestettävät tanssitreenit. Kun tautitilanne oli välillä helpompi ja raijoitukset löysemmät, kävin livetunneilla treenaamassa maskissa ja turvavälein. Kun rajoituksia tiukennettiin, pääsin treenaamaan kotona videotuntien kautta.

Lajeina ollut vuoden sisällä mm. Tuoliakrobatia / Chairlesque, Striplastique, Voguing, Runway ja Bedroom style. Kaikkia lajeja tanssitaan korkeilla koroilla, ei ole toki pakko ja moni tanssii esim. Voguingia lenkkareilla. Itselläni enimmäkseen korot.

Etätunneista huikein oli Yanis Marshalin workshop, jossa hän opetti koreografiansa Janet Jackson / Kaytranada Remix / If -kappaleeseen. Ko. tanssiguru oli Suomessa 2018 Biancaneven järjestämänä, jolloin olin livenä hänen workshopissaan, josta tarkemmin https://heftytraining.wordpress.com/2018/04/01/jaatavalla-pokalla/

Tuolloin ryhmä, jossa treenattiin If -koreografiaa, oli täynnä ja pääsin toiseen ryhmään (jonka koreografia oli upea toki myös). Mutta jäin haaveilemaan silti Janet -koreon oppimisesta ja nyt korona-aikana siihen vihdoin oli videoyhteydellä mahdollisuus.

Kyseinen koreografia on älyttömän nopea, minuuttiin mahtuu miljoona liikettä ja sen jälkeen tuntui, kuin olisi juossut satasen aidat koroilla. Mutta kyllä kannatti. Voit tsekata tuolta ja koittaa tehdä perässä https://www.youtube.com/watch?v=l4BIkzQMc5s

Valmentajani Sara (ei tanssivalmentaja vaan muun treenin) ihmetteli, että eikö noin korkeilla koroilla ole aika iso loukkaantumisriski. Epäilemättä on, näitä lajeja tanssitaan selkeästi esim. kilpatanssikorkoja korkeammilla koroilla. Stripplastiquessa on kaikista korkeimmat, lähes 20cm korot ja päkiän alla paksu platform.

Eli kyllä, riskejä on. Mutta mitä muutakaan voit olettaa ihmiseltä, jonka blogin alaotsikko on ”Anna treenaa, se on riski”?

.

.

.

.

.

.

Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja. Koska blogi ei ole millään tasolla kaupallinen, joudutte vain kestämään

Tällä ruokavaliolla pysyt sairaalloisessa lihavuudessa Vol 2.

TW taas kaloreita. Yleisön pyynnöstä tein lisää havainnollisia ruokavalioesimerkkejä. Kuten edellisessä postauksessa, murran perinteisillä kalorilaskelmilla ja esimerkkiannoksilla myytin, jonka mukaan ihmisen tarvitsisi ahtaa sisäänsä jatkuvasti valtavia määriä roskaruokaa päästäkseen sairaalloiseen lihavuuteen ja pysyäkseen siellä.

Kerrataan laskelmat: esimerkkihenkilömme on 165cm pitkä 40 vuotias toimistotyöläinen, joka harrastaa viikossa tunnin Hatha-joogaa ja lenkkeilee reippaasti kävellen yhteensä viikossa 3 tuntia. Eli liikkuu suositusten mukaisen määrän.

Hän olisi normaalipainossa (BMI alle 25) 68kg ja hän kuluttaisi päivässä 2025 kcal mainituilla liikuntamäärillä. (lähde https://www.laskurini.fi/terveys/kalorilaskuri/energiantarvelaskuri, laskurin lukemat perustuvat tilastollisiin keskiarvoihin. Niissä ei ole otettu huomioon mitään erikoistekijöitä esim. aineenvaihdunnassa.)

Sairaalloisessa lihavuudessa (BMI yli 40) henkilö olisi 110 kiloisena ja siinä painossa, samoilla liikuntamäärillä, hänen kulutuksensa olisi 2655 kcal vuorokaudessa.

Millainen määrä ruokaa on 2655 kcal / vrk? Alla on esimerkkiannokset kaikista päivän ruuista, joista tulee yhteensä tuo kalorimäärä. Tässä on aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. (Lähde: FINELI / THL https://fineli.fi/fineli/fi/elintarvikkeet)

HUHHUH MITÄ MÄSSÄILYÄ! Ilmankos näillä eväillä pysyy sairaalloisen lihavana. No ei. Todella terveellistä ja monipuolista ja suositusten mukaista ruokaa. Makrojakauma kohtuullinen 17% proteiinia, 3% kuitua, 41% hiilareita (hitaita hiilareita, ei lisättyä sokeria) ja 39% rasvaa, josta valtaosa pehmeitä rasvoja.

Mutta fakta on, että esimerkkihenkilömme, tavallinen toimistotyötä tekevä nainen päätyy tällä ruokavaliolla sairaalloiseen lihavuuteen mainitulla kulutuksella ja pysyy siellä. Lähestulkoon ihanteellisen terveellistä ruokaa syömällä, ilman herkun herkkua, suositusten mukaisella määrällä liikuntaa. (Okei naudanlihan terveellisyydestä voidaan olla montaa mieltä mut just nyt ei jääkaapista löynyt muutakaan niin tolla mentiin.)

Tietenkään kukaan ei syö täsmälleen samoja asioita joka päivä, joten oheinen kuva on keskiarvo esimerkkihenkilömme ruokavaliosta.

Vertailun vuoksi, tässä kuva 2025 kalorin päivittäisestä ruokavaliosta, jolla esimerkkihenkilömme pysyisi normaalipainossa eli BMI alle 25.

Huvittavinta on se, että tässä on paitsi huomattavasti vähemmän energiaa, tässä on myös melkein samat makrot kuin ylemmässä, makrojen laatu toki hyvin eri. Proteiinia on 16%, Hiilareita 41%, ne on toki nopeita hiilareita ja lisättyä sokeria, rasvaa 39% pääasiassa kovaa rasvaa ja kuitu on korvattu alkoholilla 4%

Kuidut ja suojaravinteet tuossa alemmassa loistavat poissaolollaan mutta ehkä nekin saa nykyään jostain purkista napsittua. En tiedä, kun en harrasta sellaista.

MUT HEI! Tällä ruokavaliolla meidän BMI 40 esimerkkihenkilö laihtuu varmasti normaalipainoon, koska kalorivaje syntyy. Ja niinhän se oli, että vain sillä BMI:llä on väliä terveyden kannalta… eiku?

Kaikki normaalipainoiset syövät terveellisesti pysytäkseen normaalipainossa MYTH BUSTED. Normaalipainossa voi hyvin pysyä syömällä kovaa rasvaa ja sokeria, kunhan energiamäärät ovat riittävän alhaiset. Ihan eri asia sitten mitä alempaa ruokavaliota syövän veriarvot ovat. Jollain voi olla ihan OK nekin, jos geenilotossa on käynyt tuuri.

Kumpikaan ruokavalio ei ole enemmän oikein tai väärin, jokainen saa syödä just kuten itseään sattuu huvittamaan. Ja terveellisyyskin riippuu siitä, miten se määritellään. Mutta se kaikenlainen oletusten vetäminen ihmisen elintavoista pelkän painon perusteella on huono homma.

Mediassa tuodaan ihan liikaa esiin ”olet mitä syöt” -tyyppistä kulmaa, jossa esitellään jonkun lihavan valtavia herkkuvuoria, joita hän on viikon aikana syönyt. Se luo vääränlaista mielikuvaa siitä, että lihavaksi päädytään aina vain sillä tavalla ja pahentaa lihaviin kohdistuvaa stigmaa ja oletuksia ja oletukset heikentävät avun tasoa, jota lihava voi saada.

Esim. tälle meidän lihavalle esimerkkihenkilölle olisi aivan turha sanoa vastaanotolla, että ”jätä herkut pois” jos hän ei kerran syö herkkuja ja jos ne herkut ei ole se syy miksi hän on päätynyt lihavaksi. Vääriin oletuksiin perustuvat neuvot turhauttavat. Ja todennäiköisesti jos esimerkkihenkilö vastaanotolla sanoisi, ettei syö hän herkkuja, häntä ei edes uskottaisi.

.

.

.

.

.

.

.

.

Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja. Koska blogi ei ole millään tasolla kaupallinen, joudutte vain kestämään.

Tällä ruokavaliolla pysyt sairaalloisessa lihavuudessa, katso kuvat!

TW otsikko on tarkoituksella provosoiva. Murran perinteisillä kalorilaskelmilla ja esimerkkiannoksilla myytin, jonka mukaan ihmisen tarvitsisi ahtaa sisäänsä jatkuvasti valtavia määriä roskaruokaa päästäkseen sairaalloiseen lihavuuteen ja pysyäkseen siellä.

Valitettava totuus on, että sairaalloiseen lihavuuteen on todella helppo päästä ihan tavallisella kotiruualla, syömättä herkun herkkua ikinä.

Aloitetaan laskelmilla: esimerkkihenkilömme on 165cm pitkä 40 vuotias toimistotyöläinen, joka harrastaa viikossa tunnin Hatha-joogaa ja lenkkeilee reippaasti kävellen yhteensä viikossa 3 tuntia. Eli liikkuu suositusten mukaisen määrän.

Hän olisi normaalipainossa (BMI alle 25) 68kg ja hän kuluttaisi päivässä 2025 kcal mainituilla liikuntamäärillä. (lähde https://www.laskurini.fi/terveys/kalorilaskuri/energiantarvelaskuri, laskurin lukemat perustuvat tilastollisiin keskiarvoihin)

Sairaalloisessa lihavuudessa (BMI yli 40) henkilö olisi 110 kiloisena ja siinä painossa, samoilla liikuntamäärillä, hänen kulutuksensa olisi 2655 kcal vuorokaudessa.

Millainen määrä ruokaa on 2655 kcal / vrk? Alla on esimerkkiannokset kaikista päivän ruuista, joista tulee yhteensä tuo kalorimäärä. Tässä on aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. (Lähde: FINELI / THL https://fineli.fi/fineli/fi/elintarvikkeet)

MITEN JÄRKYTTÄVÄÄ MÄSSÄILYÄ! LOL. No ei ole. Ihan tavallista, tasapainoista kotiruokaa. Tämä ei sisällä yhtä ainuttakaan herkuksi miellettyä asiaa, joka sisältäisi esim. lisättyä sokeria. Kasviksia, hedelmiä ja kuitua on reilusti yli suositusten. Makrojakauma kohtuullinen: Proteiinia 17%, hiilareita 40%, rasvaa 39%

Mutta fakta on, että esimerkkihenkilömme, tavallinen toimistotyötä tekevä nainen päätyy tällä ruokavaliolla sairaalloiseen lihavuuteen mainitulla kulutuksella ja pysyy siellä. Ihan tavallista kotiruokaa syömällä, ilman herkun herkkua, suositusten mukaisella määrällä liikuntaa.

Tietenkään kukaan ei syö täsmälleen samoja asioita joka päivä, joten oheinen kuva on keskiarvo esimerkkihenkilömme ruokavaliosta.

Vertailun vuoksi, tässä kuva ruokavaliosta, jolla hän pysyisi normaalipainossa eli BMI alle 25. Makrot, kuidut, suositusten mukaiset kasvikset ja hedelmät samat, muutama juttu poistettu jotta päästy 2025 kaloriin.

MIKÄ SHOKEERAAVA ERO AIEMPAAN! LOL. Ei ole. Äkkivilkaisulla eroa tuskin huomaa, tarkemmin katsoessa kyllä. Alemmalla ruokavaliolla esimerkkihenkilömme myös laihtuisi samoilla liikuntamäärillä 110 kilosta 68 kiloon.

Tällä ruokavaliolla laskennallisesti ja kaloriteorian mukaan hän laihtuisi suositusten mukaisen 2kg kuussa, jolloin hänellä menisi vähän vajaa pari vuotta urakkaan vähintään. Ehkä pidempäänkin jos mukaan tulee säästöliekki, tiedostamattomien NEATien lasku yms.

Sairaalloiseen lihavuuteen päätyäksesi sinun tulisi maata sohvalla ja mässäillä energiatiheitä herkkuja aamusta iltaan MYTH BUSTED. Ei todellakaan tarvitse. Sairaalloiseen lihavuuteen on uskomattoman helppo useimpien päästä.

.

.

.

.

.

.

.

.

Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja. Koska blogi ei ole millään tasolla kaupallinen, joudutte vain kestämään.

Kehonkoostumusmittauksen, kuntotestien ym. uusimmat tulokset

Nyt hiljattain mulle on tehty jos jonkinlaista tutkimusta ja testiä. mm. verikokeita, UKK lihaskuntotestiä ja InBody kehonkoostumusmittausta. Jälkimmäisissä oon käynyt jo 10 vuoden ajan säännöllisesti.

Kehonkoostumus eli impedanssi-laitteissa on isoja laitekohtaisia eroja, joten niitä käytettäessä on oleellista, että tehdään aina samalla laitteella, vakioiduissa olosuhteissa (mielellään aamulla paastossa, naisilla huomioidaan myös kierron ajankohta jne.) tällöin saadaan vertailukelpoista dataa henkilökohtaisesta kehityksestä eli esim. lihasmassan kasvusta.

Kävi ilmi, että UKK lihaskuntotestissä tulos oli edelleen erinomainen, oli sitä myös ennen sektioita ja vatsalihasten erkaumaa. Ts. erkauman ja vatsalihasten puukotusten aiheuttamat tuhot eivät ole aiheuttaneet merkittävää laskua mitattavassa lihaskunnossa.

Veriarvot olivat loistavat, kolesterolit, sokerit ym. mitattava terveys. Ainoa petrattava oli varastorauta, joka vaatii jatkuvaa valmisteen käyttöä.

Kehonkoostumusmittaus kertoi, että lihasmassaa on tullut reilu pari kiloa lisää 2 vuoden aikana (rasvaa lähtenyt sama määrä), joka on varsin hyvin siihen nähden, että erkauman jälkeen tuli rajoituksia moniinkin eri voimaliikkeisiin, esim. aiemmin vakiosettiin kuulunut mave oli jätettävä pois.

Voimantuoton kannalta vaurioituneet keskivartalon lihakset ovat haaste. Lihasmassaa on hulppeasti yli viitearvojen mutta pelkkä massan kasvu ei muutu merkittäväksi voimatasojen kasvuksi ilman keskivartalon vaurioiden korjaamista / korjaantumista.

Olen nyt hakenut ja saanut ko. asioihin apua kovan luokan asiantuntijoilta. Erkauman suhteen kuulemma Suomen parasta (ei toki halpaa). Joten näistä ilahduttavista tuloksista mennään vielä eteenpäin.

Niin ja jos joku synnyttänyt ei ole vielä kuullut vatsalihasten erkaumasta, niin ota nyt hyvä ihminen Google käteen ja ota asiasta selvää. Erään suomalaisen kirurgin sanoin ”ei ole olemassakaan 3 lasta synnyttänyttä naista, jonka vatsalihaksissa ei olisi erkaantumaa.

Se voi tulla jollekin jo yhdestäkin lapsesta. Kaksosraskauksissa tulee todennäköisesti ja lyhyillä ikäeroilla saatujen lasten suhteen riski myös isompi jne. Jos sulla on selkäkipuja, ne voi hyvin todennäköisesti johtua tästä. Jos näin niin hae ja vaadi apua.

Perusterveydenhuolto tunnetusti aika kökkö näissä jutuissa, esim. Suomessa ei rutiinisti jälkitarkastuksessa erkaumaa tutkita, se pitää itse osata kysyä ja selvittää.

Kuva on vuodelta 2013 eli ajalta ennen erkaumaa.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Koska tämä blogi ei ole kaupallinen, sen yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja.

Terveellisilläkään elintavoilla ei aina laihdu

Trigger warning heti alkuun. Tämän postauksen tarkoitus on murtaa myytti, jonka mukaan lihavuus johtuu aina epäterveellisistä elintavoista. Myytin murtaminen vaatii mm. kalorien laskentaa ym. triggeröivää, eli lopeta lukeminen tähän, jos tiedät, että kalorit ovat sinulle vaikea aihe.

Määritellään ihan aluksi otsikon termi laihtuminen. Termin merkitys tässä kirjoituksessa on IWL eli Intentional weight loss eli tarkoituksellinen painonpudotus. Ja koska nykyterveydenhuollossa painonpudotukseksi lasketaan vain BMI:n aleneminen, ei kehonkoostumuksen paraneminen ilman painonpudotusta, käsittelemme nyt asiaa siis puhtaan painonpudotuksen ja kaloriteorian kautta, ottamatta huomioon kehonkoostumusta.

BMI:n käyttämisen mielekkyys on myös hyvin kyseenalaista monestakin syystä, mutta siitä enemmän toisessa postauksessa. Tässä keskityn kalorilaskelmilla todistamaan, kuinka BMI voi pysyä lihavuudeksi määritellyissä lukemissa vaikka syöminen ja liikkuminen olisi täysin suositusten mukaista.

Tekstissä lähdetään myös siitä faktasta, että paino putoaa aina kun energiansaanti on pienempää kuin energiankulutus.

Otetaan kuvitteellinen esimerkkitapaus (osa luvuista ja yksityiskohdista on omiani, osa ei).

40+ ikäinen, istumatyötä tekevä, liikuntaa harrastava ja suositusten mukaan syövä (lautasmalli 5 ateriaa päivässä) nainen, 172cm pitkä ja painaa 93kg, BMI 31 eli lasketaan lääketieteellisesti lihavaksi (5 kiloa kevyempänä eli 88 kiloisena hän olisi kategoriassa ”lievä ylipaino”).

Hänen energiansaantinsa kirjataan ylös jokaista murua myöten. Se on suhteellisen helppoa nykyään saatavissa olevilla nettilaskureilla, ruokapakkausten energiatiedoilla ja elintarvikevaa’alla.

Sitten lasketaan kulutus. Tässä törmätään heti ensimmäiseen ongelmaan. Netin energiantarvelaskurit ovat tilastoihin perustuvia arvioita kulutuksesta. Ne eivät pysty huomioimaan arviossa kehonkoostumusta tai vaikkapa NEATia (Non-exercise activity thermogenesis) eli tiedostamaton liikkuminen, joka sisältää mm. sen kuinka paljon pyörit unissasi tai vispaat jalkaasi palaverissa jne. Linkissä lisää asiasta https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/12468415/

Joten valitaan kuvitteellisen henkilön energiankulutus valikosta. https://www.laskurini.fi/terveys/kalorilaskuri

Hänen vuorokausikulutuksensa olisi 1624kcal vuodelevossa,

Vaihtoehto ”kevyt työ, ei lainkaan vapaa-ajan aktiivisuutta” antaa 2111kcal ja ”kevyt työ, jonkin verran vapaa-ajan aktiivisuutta, antaa 2436kcal. Seuraava vaihtoehto vaatisikin sitten jo päivittäistä tunnin juoksulenkkiä kevyen työ lisäksi ja siinä kulutus olisi 3085kcal.

Valitaan siis tuo 2436kcal. Lasketaan vielä tarkemmin, kuinka paljon tämän henkilön vapaa-ajan aktiivisuus tarkalleen kuluttaisi.

Sovitaan, että hän liikkuu vähän enemmän kuin suositusten mukaan eli hän kävelee viikossa kohtalaisella vauhdilla 3h yht. 783kcal ja käy viikossa yht. 2h salilla harjoittelemalla kohtalaisella rasituksella 746kcal, kaikki liikunta viikossa yht. 1529 liikunnalla kulutettua kaloria, joka päivää kohden on 218kcal.

Näin laskettuna tuo 2436kcal vaatisi hieman enemmän liikuntaa, eli realistisempi kulutus hänelle olisi 2111kcal + liikunnan 218kcal = yht. 2329kcal vrk.

Ja sitten laitetaan esimerkkihenkilö syömään kulutuksensa mukaan. Tässä on kaikki, mitä hän normaalisti päivän aikana syö. Lautasmallin mukaisesti, yli 500g kasviksia, kuituja, vähärasvaista proteiinia, hyviä rasvoja ym. suositusten mukaisella rytmillä 5 ateriaa vuorokaudessa, eli aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Ravinnon pienet mahdolliset puutteet esim. kalsiumissa tai muissa hivenaineissa tai vitamiineissa hän nappaa tabletista.

Nyt huomataan, että hupsis kaloreitahan onkin hieman yli kulutuksen. Kun kaloreita on hieman yli kulutuksen tämä lihavaksi luokiteltava, liikuntaa säännöllisesti harrastava ja säntillisen terveellisesti ja suositusten mukaisesti syövä ei laihdu, koska energiavajetta ei synny.

Kannattaa huomioida, että tämä ruokavalio ei sisällä mitään energiatiheitä, herkuiksi luokiteltavia ainesosia. Lisätyn sokerin määrä on näin ollen myös alhainen ja täysin suositusten mukainen. Ruokaa on esimerkissä kuitenkin runsaasti niin, että harvalle pääsee tällä määrällä nälkää syntymään.

Voidaan siis todeta, että tässä on lihava ihminen, joka elää täysin terveyssuositusten mukaan muttei laihdu vaan pysyy BMI 31:ssä. Mutta elintapojensa ansiosta todennäköisesti voi varsin hyvin ja on hyvin terve.

Nyt joku voisi todeta, että tuostahan saisi helposti kalorivajeen jättämällä pois vaikkapa pähkinät, leivän, perunan tms. Kyllä, niin voisi, mutta jos kaloreita ei lasketa vaan syödään esim. nälkä ja kylläisyyssignaalien mukaan, keho on taipuvainen pitämään energiansaannin täsmälleen samassa, missä kulutus on. Etenkin jos paino on set rangessa. Normaalipainoa korkeampaan set rangeen päätyy usein entiset jojottajat ja/tai syömishäiriöistä kärsineet.

Jatketaan toisessa kirjoituksessa enemmän set rangesta ja vaikkapa metabolisesta adaptaatiosta, jotka auttavat laajemmin ymmärtämään sitä, miten mahdotonta yksilön on saada selville oikeaa kulutustaan ilman mittavia testejä laboratorio-olosuhteissa. Ja kun kulutusta ei tiedetä, ainoa keino laskea energiansaantia on IWL eli tarkoituksellinen painonpudotus, jonka voi toteuttaa monilla eri tavoilla esim. kaloreita laskemalla, pätkäpaastoamalla tai rajoittamalla tiettyjä ruoka-aineryhmiä esim. vähähiilihydraattisen ruokavalion muodossa.

Tietyissä tapauksissa intuitiivisella syömisellä on paino saattanut myös hiljalleen pudota mutta oman lähes 10 vuoden henkilökohtaisen kokemukseni mukaan intuitiivinen syöminen todennäköisimmin pitää ihmisen samassa painossa. Lihomisen ehkäisemiseen tai pysäyttämiseen toimii paremmin. Varsinaiseen laihduttamiseen (IWL) sitä ei ole edes nykymuodossaan (Tribole & Resch 4. painos) tarkoitettu.

IWL:n eli tarkoituksellisen painonpudotuksen ongelmista sitten toisessa postauksessa. Tällä erää todetaan, että myytti: terveellisesti elävä lihava laihtuu aina on BUSTED. Jos olet eri mieltä, näytä mulle laskelmat ja tutkimusviitteet. Tiedeuskovaisena en muuhun luota.